Sisällön tarjoaa Blogger.

Nha Trang -(tähti)hetkeni yläosattomissa

Oi tuo venäläisten ja rantahedonistien valtaama paikka. Vähän niinku Mui Ne, jossa kävin kaks vuotta sitten, myös Nha Trang kuhisi itänaapureitamme. Siihen asti että ravintoloiden menut oli monesti vietnamiksi ja venäjäksi. Että kummalla kielellä tilais. Myös tienvarsikyltit, ravintoloiden nimet, mainokset ja ilmoitukset oli venäjäksi. Harmi kun en älynny ottaa kuvia, koska välillä tuntu että olin enemmän Venäjällä kuin Vietnamissa. Myös minua luultiin  jatkuvasti venäläiseksi.

Noh, mun reissu nyt ei muutenkaan kestänyt siellä kuin 14 tuntia, ihan sopiva mini rantaloma siihen väliin. Itse ranta oli minusta paras, minkä olen Vietnamissa nähnyt. Siisti, vesikin oli ihan ok puhdasta. Toki tuuli ja vesisade oli tehnyt vähän roskaisemmaksi vettä, mutta ainakaan siinä ei huomannut selkeetä öljyn väriä, mitä on näkynyt muualla Vietnamissa rannikoilla.


Asiaa.


Lähin tosissaan 11. päivä ilta kuudelta sleeper bussilla kohti kaupunkia. Valkkasin bussin siksi, että matkustin samanlaisella Hue - Hoi An välin ja se oli yllättävän mukava Nukkuin koko matkan. No nyt oliki valikoitunu rattiin rallikuski joka veti koko matkan kaks tuntia alkuperäistä lyhyemmäksi. Ihmekkään ku heilu ja hyppi rotiska koko matkan.


Discobussilla eteenpäin!

En mää sinne oikeestaan muuta mennyt tekemäänkään ku grillaamaan itteeni. Koin myös elämäni tähtihetken, kun päätin mennä uimaan. Mää tykkään hulluna isoista aalloista. Nyt kun tuppas vähän tuulemaan, niin aallot olikin ihan valtavia, jopa rannassa. Minä mielissään temmelsin siinä aikani ja mietin jo poislähtöä, mutta päätin että "mä vielä ton yhen aallon ootan". No siihen se ajatus sitte jäiki, kun en meinannu päästä pois enää. Aallot oli niin valtavia, että ne puski mut ihan rantaan ja samalla mun bikini yläosa humahti lanteille. Siinä minä yläosattomissa hyvän kymmenminuuttisen piehtaroin hiekalla kun en päässy nouseen ylös tai uimaan syvemmälle kun aallot puski mua rantaan koko ajan. Pääsin räpiköimään sen verran siitä matalikosta, että sain taas asiallisen vaatetuksen päälle ja kävelin muina naisina pois luonnollisesti niinku mittään ois tapahtunu. Mua taidettiin luulla venäläiseksi. En ole vielä löytänyt itteeni YouTubesta, mutta mulle vois hihkasta jos näin tapahtuu.


Hetki ennen julkisuutta



Jeah


Fat tarkkailee linjojaan


Eipä tuolla muuta tapahtunu. Illalla kävin syömässä, pakkasin kamat ja suuntasin juna-asemalle. Tiedossa oli kahdeksan tunnin matka Saigoniin ja nyt älysin ostaa paikan makuuvaunuun. Junassa sain ensikosketuksen talveen, sillä perinteisesti ilmastointi oli täysillä ja lämpötila vaunussa tippui alle 15 asteen. Ja huppari alimmaisena repussa.

Tähän väliin voin hehkuttaa tätä paikallisten ystävällisyyttä, jota ei voi liikaa korostaa. Eteenkin tämmönen pieni ja vähä eksyneen näkönen naishenkilö saa aina apua. Ei mun tarvinnu astua ku toisella jalalla junaan, kun porukka (siis ihan muut matkustajat) tulee pällistelemään että mikäs paikka sulla on ja anna minä kannan nuo sinun tavarat ja nostelen tuonne ylimmälle hyllylle. Vieläkö sulle muuta? Aina saa apua.

Saigonista oli tiedossa lento Singaporeen, jota odotin ehkä eniten tältä retkeltä. Palaamme siihen ensi kerralla.

1 kommentti

  1. oih ihana laura ! Päivän naurut veet silmissä sun venäläiselle paljastelulle <3 , jotenki osaan samaistua tuohon casuaaliin uimahetkeesi! nautippa ystävällisistä ihmisistä ja lämmöstä JA onneks oot kohta takas :)!

    VastaaPoista