Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Kuinka Shanghain talvesta selviää?

Talvi alkaa jo taittua Shanghaissa; Lämpötilojen vaihtelut ovat vielä suuria, mutta nousevat kuitenkin pikkuhiljaa ja puun oksat ovat silmuilla. Nyt onkin hyvä kerrata, kuinka selvisin suomalaisena vässykkänä koleasta talvesta.

Shanghai household style Winter 2019 edition
Alkuun keskustellaan hetki ihan yleisesti säästä. Shanghaissa sinällään ilma ei mene pakkasen puolelle. Kosteus ja viima kuitenkin menevät luihin ja ytimiin. Lisäksi taloissa ei yleisesti ottaen ole keskuslämmitystä, tuplaikkunoita eikä liiemmin muitakaan eristyksiä, joten sisä- ja ulkolämpötila vastaavat aikalailla toisiaan. 

Saavuin Suomen lomalta tammikuun koleimpaan ilmaan keskellä yötä. Kämppikseni oli lähtenyt omalle lomalleen 4 päivää aikaisemmin, joten kämppä oli ollut tyhjillään ja lämmittämättä, mutta en osannut arvata että mökkimme sisälämpötila huitelisi häthätään +8 asteessa.

Sisääntulosta seuraavat puoli tuntia hoin päättäväisesti "voi saatanan saatana" mantraa. Haalin joka ikisen lämpöä tuottavan laitoksen huoneeseeni pöhöttämään, jotta saisin edes vaivaiset viisi astetta lämpöä ylöspäin. Tunnin puhurin jälkeen huoneessani lämpö oli noussut jo sentään +14, eli lähes sortsikeleihin! Pääsin nukkumaan kahdelta yöllä ilman että hengitys höyrysi.





Tämä on siis hyvin tavallista siinä Kiinassa, missä lämmitys ei tule valtion puolesta. Kiina on vedetty aikalailla puoliksi keskeltä lämmityksen osalta ja Shanghai jää ikävä kyllä sen viivan alapuolelle. Pohjoiseen valtio tarjoaa keskuslämmityksen, meidän täytyy lämpö taikoa omasta takaa. Päivää, jolloin lämmitys käynnistetään, kutsutaan nimellä Gong Nuan Ri (供暖日) eli Heating Day. Meidän koti on vielä sattuneesti hyvin tyypillinen kiinalainen lane -house, joka on todennäköisesti suunniteltu ja rakennettu ennen kuin sade ja tiivisteet on keksitty. Meidän seinät aavistuksen vuotaa rankkasateella ja kämppikseni huoneen kulmausta onkin käyty jo kittaamassa kertaalleen.

Joka tapauksessa kylmät asunnot ovat talvella Shanghaissa ihan tavallista arkea. Moni kiinalainen ei edes vaivaudu ostamaan erillisiä lämmittimiä, vaan talvi vietetään toppatakissa niin sisällä kuin ulkona. Minähän en hyvälle tottuneena suomalaisena tähän touhuun lähde, vaan minulla on irtopatteri, lämpöpuhallin sekä ilmastointi, jonka saa asetettua myös lämmitykselle. Ja sähkölasku kiittää.


Lisäksi on muitakin yleisiä tapoja (yrittää) pitää kämppä lämpimänä;

Kuplamuovi/ Joku muu kalvo ikkunaan

Ikkunat ovat yksinkertaisia ja veto on välillä luokkaa puhuri. Siksi vuorasimme esim. kylppärimme ikkunan kuplamuovilla estääksemme pahimman viiman. Ei tämä lämmittänyt, mutta eipähän tuullut kun kahdeksan asteisessa kylppärissä suihkussa kävi. Talvella alkaa myös pohtimaan mm. sitä, kuinka monta päivää kehtaa olla pesemättä tukkaa tai ylipäätään käymättä suihkussa. Oman huoneen räppänöitä en malttanut alkaa teippaamaan. Jääköön kuplamuovirulla seuraavalle asuttajalle. Kaikki meidän käyttämä muovi on uusiokäytössä.

Jokainen tilkkaa ikkunanrakoja haluamallaan tavalla, kuten pyyhkeillä tai muilla kankaillaa tai esimerkiksi eristysvaahdolla joka kovettuu rakoihin.



Pimennysverhot

Ovat ne paksummat kuin normaalit. Estää vetoa nämäkin. Toki niinä päivinä, kun aurinko sattui paistamaan, jätin verhot auki, sillä arska lämmittää enemmän kuin mitä veto viilentää. Vaikutus kesti luonnollisesti ainoastaan valoisan ajan.



Huoneiden ovet kiinni

Oleskelutilaa, keittiötä tai kylppäriä emme lämmittäneen talven aikana ollenkaan. Tällöin oman huoneen ovi oli jatkuvasti kiinni ja itse asettelin vielä viltin oven rakoon, jottei lämpö karannut hukkaan. Ei ole pointtia lämmittää tilaa jossa oleskelu jää puoleen tuntiin per päivä. Takki päällä kokkaaminen ei silti saavuttanut itselläni suurta suosiota. Huvittavaa on myös se, että saatoin säilöä jääkaappitavarat olohuoneen pöydällä, sillä huone oli viileämpi kuin itse jääkaappi. 

Suomen tuliaiset säily pöydällä

Eli näin. Nyt istuskelen lähikahvilan patiolla ja nautin +29 asteen miellyttävästä syleilystä. Viime viikolla oli vielä takki päällä ja lämmitin parina yönä tuomassa lisälämpöä.

Kiinan talvesta on siis mahdollista selvitä. Myös suomalaisen. 

Muutama sana koti-ikävästä.




Joku viisas joskus kertoi, että jos Shanghaissa on tylsää niin silloin vika on itsessä. Totta toinen puoli, mutta mitä sitten kun koti-ikävä iskee niin puristavasti, ettei mikään määrä vilkkuvaloja, tapahtumia, wontoneita tai muuta hedonismiä voi kuitata sitä kaipuuta mitä Suomea, perhettä ja ystäviä kohtaan voi tuntea.

Se vanha kiinalainen mies, jolla on kokovartalo tuulipuku päällä tuo yhtäkkiä mieleen isäni, joka samantapainen tuulipuku päällä hakkaa halkoja Iin mökillämme. Vähitellen nenään hiipii mökkinuotion tuoksu ja olen saaressa. Mökin takaa lähtee suoraan metsäkaistale, jonka läpi käveltyä löytää lammelle, johon kiteytyy suomalainen luonto; Hiljaisuus, puhtaus, metsän tuoksu.

Havahdun hetkellisesti taas todellisuuteen, kun sähköskootteri kiitää varpaiden edestä. Eksyn helposti omiin ajatuksiini.

Lähimarkettiin astuessa ensimmäisiä näkyjä on pystyssä sojottavat kananvarpaat ja kuivatut possun naamarit. Luit oikein. Voi kuinka Prismaa ja loputtomiin jatkuvia jugurttihyllyjä voi tulla ikävä. Ja Bull Mentulaa lainatakseni; "Oispa rahkaa".

Kotikatua tarpoessa ympäristön täyttää räkivien äijien syleksintä, torikokousta pitävät vanhat rouvat ja puhelinzombeina kävelevä nuoriso. Viimeinen ei tosin taida poiketa juurikaan kotosuomesta. Parvekkeilla näkyy sulassa sovussa kuivumassa olevia alushousuja sekä lihakimpaleita.

Olen nostalgiaan taipuvainen, täytyy myöntää. Koti-ikävän iskiessä se kuitenkin ruukaa olemaan hallaa sielulle, sillä muistojen tulva vie helposti kotiin kaiken kivan ja tutun äärelle.

Tänään en juokse itseäni pakoon, enkä rynni viihteen äärelle. Tänään ikävöin. Jonkin ajan päästä voin taas nauttia juuri niistä vilkkuvaloista, kummallisesta kiinalaisesta logiikasta ja yllätyksiä sisältävistä ruuista, joita tänne on tultu hakemaan.

<3 Laura