Sisällön tarjoaa Blogger.

Lähtemisen sietämätön vaikeus

Noniin, redi on the spot!



Kohta kaks viikkoo vierähtäny jo Vietnamin maalla, pääkaupungissa Hanoissa ja whoa mitä kaikkee on tapahtunu! Mistähän tuota alkas. Ensinnäkin lähtöpaivä oli  mulle järin tuskanen. Alko alahuuli väpättään vähän enemmän, mitä olin näennäis rohkeuspäissäni kuvitellu. Elikkä toisinsanoen itkin melkeen koko päivän.

Aamulla klo 05.20 lähdin Oulun juna-asemalta pendoliinolla huikeiden 45 minuutin yöunien jälkeen kohti Helsinkiä. Oon harvinaisuus siinä suhteessa että tykkään junista ja VR:stä plus että sain aikaa koota itteni. Tosin yritykseksi jäi. Ainii ja mikä hauskinta olin edellisenä yönä sairastunu aivan infernaaliseen räkätautiin. Sopan ainekset oli aika hyvin kasassa. Helsinki - Vantaalle tulin joskus 12 maissa Maritan jo ootellessa siellä. Marita on siis matkakumppanini vaihdossa, myöskin Oulun ammattikorkeakoulusta. Lento oli merkattu lähteväksi 16.30. Eli hyvin aikaa Starbucksille :D Olin jo siinä vaihessa soittanu äitille vissiin kahesti ja Akia häirinny Vatsapilla koko matkan.

Bye bye Oulu 0520 AM.


Valuttiin terminaali kakkosen lähtöportille ootteleen ja mulla ei itkusta tullu loppua. Olin lisäksi väsyny, kiukkunen, flunssanen ja HK:n sinisen kokonen lerssi otassa siinä vaiheessa. Eli anteeksi Marita, huikeinta matkaseuraa siis. Tää mun reaktio lähtemiseen yllätti mut ittenikin ihan täysin. Olin suhtautunu siihen tosi ylimelisesti tyyliin, joo joo heippa, koska olen "niin kokenut matkaaja". Olin just ennen lentoa jo ihan valmis raunio ja soitin vielä äitillekki että en halua lähtä. Ja jos Marita ei olis ollut mun seurana, niin tiedä tuota olisinko kääntynyt lähtöportilta veke. Eli ei ihan sellanen fiilis ennen lähtöä, jota olin kuvitellut.

Lipuntarkastus alkoi viimein ja Marita mainitti että tää kone on kuulemma ylibuukattu, että yritetään päästä mahollisimman nopsaa. Mun vuoro tuli ja virkailijatäti kertoi, että tarkoin harkittu ja valittu ikkunapaikkani 54L vaihdetaan muuhun. Minähän suhteellisen tyynenä henkilönä sitten kiukustuin harmittomalle lipputätille että mitähän sontaa tämä on. Neiti ei osannut vastata että miksi, mutta pahoitteli ja kysyi että haittaako asia minua, sillä paikkani siirretään Business -luokkaan. Siinä kaikkien kiitosjaanteeksi ajatuksien välissä sain mokellettua että eijeiejei haittaa, kiitos kiitos anna lippu!!

Siis se harmonian tunne mikä mut sen tiedon jälkeen valtas oli lähellä nirvanaa. Askelkin keveni huomattavasti. Tää oli joku ment to be -juttu. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin jne :) Maritakin onneksi oli iloinen mun puolesta, koska aika rankka päivä oli mulla takana. Skumppalasi kädessä, hyvää ruokaa edessä ja mukava nainen matkaseurana. Toki mulle nousi vielä korkee kuume matkan aikana, mutta mikäs tuossa reilun kokoisessa istumessa maatessa ja leffaa kattoessa ;) Ohi seki meni.
Mietittiin jälkeenpäin että kai mää oon ollu niin surkian näkönen tapaus, että ne on aatellu että annetaan tolle se paikka.

Saako Teille olla shampanjaa?


Tää nyt oli ekaksi jutuksi aika ankee :D  Mut enemmän positiivista on tulossa ja kaikki on nyt hyvin! En kehtaa tähän yhteen läjään ladata kaikkee, kun ei kuviakaan vielä oikeen ole.

Eli stay tuned, it's getting better!