Sisällön tarjoaa Blogger.

The Great Wall of China




Ni hao!

Laiskan kirjoitustauon jälkeen on aika palata viime viikonlopun tunnelmiin, jolloin matkustin kaverin kanssa Pekingiin tarkoituksena nähdä nyt ihka livenä paljon puhuttu Kiinan muuri. Plus toki muut perinteiset Pekingin turistikohteet. Skippaan jo itseasiassa tässä kohtaa Pekingin ja keskityn kokonaan muuriin, sillä itse kaupungista en lopulta ollut kovin innostunut. Paitsi meidän viiden tähden Park Hyatt hotellista, josta lisää myöhemmin (kunhan vähän elvistelen..)


Täytyy myöntää että lähdin aika köyhin odotuksin liikenteeseen. Runsas matkustaminen on aiheuttanut sellaisen ensimmäisen maailman(luokan) ongelman että harvoin enää vaikutun sen suuremmin mistään. Kaikki temppelit ja kivikasat on jo nähty, mitäpä uutta nuissa nyt olisi. Muuri nyt sattuu olemaan sillä ämpärilistalla, mitä Kiinaan tullessa on käytävä läpi. 


Oh ja kuinka väärässä olinkaan! On vaikea selittää tekstillä sitä tunnetta, kun on tarponut puolisen tuntia ylöspäin, nähnyt vilaisuja muurin reunasta ja lopulta seisoo sen päällä. Se hetki kun näkee, kuinka pitkälle muuri jatkuu ja kuinka korkeilla rinteillä se kulkee. Hiljaiseksi ja nöyräksi vetää, sen voin kertoa. Paras ratkaisu oli se, kun päätimme omatoimisesti lähteä muurin kunnostamattomalle osuudelle. Käytännössä missään ei ollu kieltokylttiä, joten kiipesimme vartiotornista polulle, joka vei muurin villiintyneelle osuudelle. Tämä oli ihan loistava ratkaisu, sillä saimme olla lähes koko reitin keskenämme. Vain muutamia yksittäisiä vaeltajia tuli reitillä vastaan. Muuri on tältä osuudelta rehevöitynyt ja osittain romahtanut. Sitä pystyy kuitenkin kulkemaan pitkänkin matkan eteenpäin. 







Muurille pääsee useammasta eri aloitus kohdasta. Badaling on ehdottomasti suosituin sillä sieltä aloittaa noin 3/4 kaikista turisteista. Me valitsimme Mutiaynun, joka onkin vaatimattomasti toiseksi suosituin aloitus. Huhut kuitenkin kertoivat, että turistien määrä olisi mikään kovin vallaton, sillä kaksi viikkoa aikaisemmin ollut Golden Week (Kiinan kansallispäivä + kuluva viikko) on vetänyt jo suurimman osan porukasta. 

Muurille on monta reittiä Pekingistä. Voi ostaa kiertomatkan, johon yleensä kuuluu nouto hotellilta, aloitus valitsemastaan muurin kohdasta, päivä kiertelyä oppaan kanssa ja kotiinkuljetus. Voi myös huitoa Pekingistä taksin itselleen, jolloin kuskin kanssa neuvotellaan hinta ja se kuinka kauan hän odottelee perillä parkissa. Hinta-arviot ovat netin mukaan noin 500 - 800 rmb. Halusimme lopulta päästä helpolla, joten buukkasin meille kuskin päiväksi, hintaan 850 rmb. Hintaan kuului nouto hotellilta, 8h aikaa muurilla (ei opasta) ja vienti takaisin hotellille. Meidän reipas ja nauravainen kuski hoiti meille vielä lipun oston (noin 60rmb), joten homma hoitui mainiosti. 

Kiinan muurista voi lukea sivutolkulla tekstiä ja kuvia voi katsoa tuhansittain. Kiinan muuri on kuitenkin sellainen, joka täytyy kokea tajutakseen sen vaikuttavuuden. Edelleen olo on epätodellinen ja muurilla seisoskelu ylhäisessä yksinäisyydessään saa olon mitättömäksi sittiäiseksi. On vaikea käsittää, kuinka aikoinaan on muuri on saatu pystyyn vuorien rinteille kantamalla yksi kivi kerrallaan ylös. Toki rakentamisen yhteydessä heitti henkensä arviolta miljoona kiinalaista. 

En aio paasata muurin historiasta sen kummemmin, sen kertoo noin satatuhatta eri sivua interwebissä. Muutaman hupi faktan aion lisätä, sillä muuri alkoi kiehtoa minua suunnattomasti kun patsastelimme keskenään kivien päällä, jotka olivat satoja vuosia vanhoja.

  • Vesikourut muurille on rakennettu siten, että valuva vesi laskeutuu Kiinan puolelle. Tällä estettiin se, ettei kasvusto alkanut kasvamaan muurille, jota pitkin viholliset olisivat voineet kiivetä. Kyllä nää on kaikkea ajatelleet!

  • Tutkijoilla kesti pitkään selvittää, miten kiinalaisten käyttämä laasti on saatu niin kestäväksi, että se pitää tänäkin päivänä kiviä yhdessä. Vastaus; riisi. Tulkinnasta riippuen on käytetty ilmaisua "sticky rice" tai "rice powder" mutta yhtälailla nokkelaa. Kaikkeen se riisi taipuukin.

  • Kiinan muuri ei näy avaruuteen. Piste. Sen vaikuttavuutta se ei latista millään tavalla, mutta tämä huhu pyörii edelleen villisti blogeissa. 

  • Iso osa muurista on jo tuhoutunut tai kulunut pois. Turisteille suunnatut muurinpätkät ovat viimeisen päälle restauroitu ja siloteltu, mutta mikäli mahdollista, kannattaa pyrkiä käymään myös kunnostamattomilla osuuksilla. Ne ovat minulle kiehtovinta osaa The Muurista. 

Vielä loppukaneettina lausahdus lontooksi, joka kuvaa kokemustani täydellisesti;
They don't call it great for nothing.


Shanghai Essentials

Otsikon voisi toki laajentaa koskemaan kategoariaa trooppisten kaupunkien tarpeelliset tilpehöörät, mutta ratsastetaan nyt kotikylällä.

1. Kosteudensyöjät

Kuuman kosteaaan, minä tunsin jne. Kesäkuumalla ilmankosteus huitelee parhaimmillaan reilusti yli 80%. Tämä ulottuu myös isosti sisälle asti, jolloin tekstiilit ja kodin elektroniikka ovat tulilinjalla. Olen yhden järkkärin onnistunut kosteudella rikkomaan aikoinaan Vietnamissa (vika saatiin kyllä siellä korjattua), mutta tätä oppineena viljelen kosteudensyöjiä huoneeseeni useampia.



2. Torakankarkoittimet

Nuo pienet perkeleet, jotka eivät ydinpommiakaan kaihda. Asutaan seitsemännessä kerrokessa, mutta ei silti olla turvassa. Kuukausi takaperin kun ilmat alkoivat kunnolla lämpenemään saimme ihan invaasion tänne asuntoon. Naapurit myrkyttelivät nurkkiaan joten kakkiaiset pakenivat tänne ja ite huusin ku syötävä. Sen jälkeen oon pitänyt Raid -pulloa käden ulottuvilla ja torakkahotelleita (check in only) lojuu lattialla ainakin kolme. En edes halua ajatella, miltä tuntuu elää maantasossa.



3. Pesukone

Tuotteena pesukone nyt ei ole mikään mullistava tai hurjan jännittävä. Täällä tosin olo on kuin kotiäitillä, sillä pyykkikone laulaa harva se hetki. Kaikki halvat keinokuitivaatteeni ovat tämän reissun jälkeen kyllä entiset, sillä hiki on jatkuva ja meidän pesukone pesee maks. 10 asteessa kaiken. Siis ihan kaiken. Lakanoita myöden. Iuh.


4. Ofo/ Mobike

Yhellä rahalla kyyti kaupunkiin. Tai minne nyt on tarvetta kulkea. Skannataan Ofo/ Mobike -apilla pyörän QR -koodi (joiden avulla näyttää koko maa toimivan) ja hypätään kyytiin. Ofo -appiin ladataan rahaa, joista veloitus lähtee jokaisella käyttökerralla. Ikävä puoli näissä on se, että laatu on välillä luokkaa Kiina ja rikkinäisiä pyöriä on valtavasti.



5. Sherpa/ Ele.me

Paikallinen Wolt. Ruuan tilaaminen on nii helevetin helppoa ja vaivatonta että sitä tulee harrastettua pari kertaa viikkoon. Hinnat ovat kyllä perus Suomen lounaan hinnoissa, että mitään kahden euron pikaruokia ei Sherpassa ole, mutta ravintola vaihtoehtoja on kymmeniä ja taas kymmeniä. Toinen appi on täysin kiinalainen versio, joka vaatii aluksi pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, sillä koko sovellus on täysin himmeleillä. Google translatella ja paikallistuntemuksella pääsee alkuun ja saa ruuan pöytään. Kiinan versiossa myös hinnat ovat alhaisemmat.



6. Epermarket/ Kate&Kim

Eli Prisman ruokaostokset kotiin kannettuna. Klikkailen haluamani tuotteet intternaatista, eikä tarvitse tikkua laittaa ristiin kun ostokset kanniskellaan meidän seitsemänteen kerrokseen ovelle asti. Tippaan kyllä joka kerta ruuan tuojia, sillä he niin reippasti juoksevat meidän portaat ylös.

Complimentary basket ekasta tiluuksesta :)


7. Taobao/ Baopals ym. nettikaupat.

Ah! Olen nykyään täysin tilaamisen hurmiossa. En ole vuosikausiin ollut tavaran ja romun perään ja edelleenkin koen, että olen täällä ollessani tilannut ainoastaan tarpeeseen :D Tosin viimeisen viikon aikana on lähteny aavistuksen käsistä, sillä töihin on tullut noin kahdeksan pakettia. Nämä ovat kyllä kaikki olleet tuliaisia. Tavaran toimituksessa menee noin pari päivää ja se tuodaan ovelle asti. Aina. Ohessa liitteenä esimerkkejä tilaamistani tuotteista;


Kiinasta saa kaikkea. Siis ihan kaikkea. Täältä löytyy paljon sellaista, mitä ei tajunnut tarvitsevansa tai haluavansa. Kuten muoviset kalossit kenkien suojaksi sadekuuroille.



Siinäpä aikalailla tärkeimmät. Nyt keskityn ihanaan Suomi lomailuun miellyttävässä +20 lämpötilassa ilman torakoita.

Lettuja lääkkeksi

Joskus se iskee kokeneellekin reissuruunalle. Ihan jäätävä koti-ikävä. Mitään erityisen ikävää ei ole tapahtunut, sattui vaan sopivasti taifuunin rikastama myrskyinen päivä, jolloin ei oikeastaan muuta voi tehdä, kuin olla sisällä ja pohtia syntyjä syviä. Mietin että millä sitä nyt hetkellisesti lohduttautuisi ja koska ruokaahan suositellaan aina tunnepitoisten asioiden ensiavuksi, päätin paistaa lettuja. Ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen. 

Et voilá!





Ei minulla sen tähellisempää. Valtakunnassa muuten kaikki hyvin!

Karjavaunulla Moganshaan

Shanghai on upea metropolikaupunki, mutta kieltämättä metsän ja luonnon kaipuu on ajoittain kasvanut suureksi. Oli jo hetken aikaa tehnyt mieli paeta kaupungin saasteita ja hellettä. Tähän vaivaan on myös lääke; Retki lähimpään vuoristoon Moganshaan.


Moganshan on sopivasti noin neljän tunnin matkan päästä Shanghaista, joka tekee siitä optimaalisen viikonloppureissua ajatellen. Ostimme kaverin kanssa ensin junaliput Hangzhouhun, jossa vaihdoimme luotijunaan, joka vei meidät Deqingin kaupunkiin. Täältä meidän tuli vielä ottaa taksi Xiwulin lähikylään, jossai aijoimme majoittua. Tulihan samalla mainittua lähes kaikki vierasperäiset kirjaimet? Paikka on myös kiinalaisten turistien suosiossa eteenkin kesällä, kun kaupungeissa hellelukemat nousevat tasolle sauna. 

Koska tarkan markan nainen tahtoo säästää ylimääräisistä kuluista, päätimme ottaa junamatkoille kaikista halvimman luokan liput. Tässä porukassa matkaa raksaäijät, duunarit, mummelit, pappelit ja hulttioreissulla olevat teinit. Eli siis oikeassa joukossa oltiin. Matkaeväinä oli jokaisella oma teepullo, höystettynä millon marjoilla, millon hedelmillä sekä kaikkea pientä erikoista naposteltavaa. Kaverini teki hyvän huomion sanoessaan, että kiinalaiset ovat kuin pikkulintuja; He tykkäävät napostella auringonkukansiemeniä ja syleksiä siemenet lattialle. Tykkäävät muuten syleksiä myös muuten vaan! Mutta aivan mainio tapa matkustaa! En tarvitse valkoista pöytäliinaa ja muovikukkaa eteeni junassa. 

Yhteensä vajaan kolmen tunnin junamatkojen ja tunteroisen taksimatkan jälkeen pääsimme Xiwulin kylään, jossa majapaikkaamme ei aluksi meinannut löytyä. Onneksi vihdoin kohtasi pyytetöntä auttamisen halua ja eräs miekkonen lähti meitä kalsarisillaan opastamaan jalan guest houselle. Olimme sillä hetkellä ainoat vieraat perheen majatalossa, joten saimme vielä hieman upgreidatun huoneen (omalla vessalla).



Aamu valkeni upeasti parvekkeelta siintävän vuoren juurella. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen suunnistamaan itse Moganshanille. Maksoimme autokyydistä, sillä matka itse kohteeseen olis jalkapatikalla vienyt pari tuntia. Lähdimme samoilemaan kiinalaisturistien lippukunnan perässä, mutta löysimme onneksi jonkin matkan päästä myös paljon keskelle metsää risteileviä polkuja, joissa ei törmännyt yhteenkään sieluun. Vuori on komean bambumetsän peitossa ja päivän ollessa kostea ja pilvinen, myös usva nousi ajoittain ympärille. Vietimme retkellä koko päivän, emmekä silti kerenneet koluamaan kuin vajaa puolet reiteistä. Saisin helposti kulumaan tuolla useammankin päivän. Lähdimme ennen pimeän tuloa saman kuskin kyydissä takaisin ja ilta meni syödessä ja parvekkeella avaran luonnon ääniä kuunnellessa.







Majapaikka oli mainio. Kovin ystävällisen perheen pitämä, aamupala oli riittävä ja saatiin järjestettyä heidän kautta automatka vuorelle ja takaisin. He myös auttoivat allekirjoittanutta millenialia saamaan adapterin puhelimeen, kun en ilman pystynyt luuriani lataamaan. Lisäksi Xiwulin kylä oli tosi sympaattinen ja hyvin kuvauksellinen.





Moganshan nousi heti top kolmoseen kaikkien aikojen suosikkipaikoistani. Vuori on valtava ja polkuja riittää ihan itsenäiseenkin samoiluun asti. Shanghain saastepainotteisen kevätilman jäljiltä raikas vuoristohappi teki nannaa. Lisäksi luonnollisesti maisemat ovat sanoinkuvaamattomia. Olen itse ihan pähkinöinä vuoristoihin, joten maisemat ja kokemus sai minut mykistymään. Saimme vielä kruunuksi kovin mystisen ja upean sumuisen ilman.



Myrskyn silmässä

Koska suomalaisia tässä ollaan, niin puhutaampa hetki säästä. Kesäkuu on Shanghaissa sateisin kuukausi. Lämpötila huitelee lähes poikkeuksetta kolmenkympin yläpuolella ja ilmankosteus on kirjaimellisesti käsin koskelteltavissa. Sateet tulevat välillä aika rajullakin voluumilla, jolloin horistonttia et kovin pitkälle näe. Myös taifuuneja voi esiintyä.

Toimistomme on 25. kerroksessa. Myrskyjen spottaamiseen siis oivallinen korkeus. Eräänä päivänä takaperin alkoikin yhtäkkiä toimistossa kaivata lisävaloa. Kun käänsi päätään pihalle päin, huomasi kyllä miksi. Oltiin lopulta porukalla räpsimässä kuvia nousevasta myrskystä, joka olikin aika komea!



Kun taivas lopulta repesi, ei viereisiä rakennuksia juuri nähnyt.

Ilman sateenvarjoa ei juuri kannata kesäkuussa kulkea! Ei oikeastaan edes lounaalle, sillä sekin on koettu että hissimatkan aikana 25. kerroksesta alas voi sää muuttua täysin päinvastaiseksi kuin lähtiessä. On vähintäänkin suositeltavaa jemmata niitä kotiin, työpaikalle ja milloin missä liikkuukin. Lisäksi sontsia voi vuokrata metroasemilta, mikä onkin kätevää. Täällä on ajateltu kaikkea!

Tilannepäivitys ja kiinalaista asumista

Hello World! 

Olen virallisesti muuttanut! Jopa ihan viralliseen lailliseen osoitteeseen. Eikä minun tarvinnut muuttaessa edes tehdä rekisteröintiä uudestaan, sillä täällähän minä poliisin tietojen mukaan olen alusta asti ollut, tirsk. Asun nyt huomattavasti lähempänä työpaikkaa Jing'an -nimisessä kaupunginosassa, joka yleensä myös keskustaksi käsitetään. Asun kahden huoneen jaetussa asunnossa kollegani kanssa ja meillä on lisäksi ihan oikea keittiö (kaksi kaasuliettä). Se on saavutus tässä kylässä. Vuokra on 3750 rmb per naama (495€) eli tähän lokaatioon jopa edullinen. Kyse on silti huoneen hinta, eli voitte kuvitella, minkä verran yksiöiden vuokra täällä on. Paljon. 

Elämäni pienin muuttokuorma



Tarinoita edellisestä asuinpaikastani kuitenki vielä riittää. Asuin siis ensimmäiset kolme kuukautta eräänlaisessa aparthotel kompleksissa, eli käytännössä huoneeni oli hotellihuone. Siellä oli kaikki tarvittava, tosin keittiötä ei mikron lisäksi ollut. Vuokra oli aika suolakka 5000 rmb/kk (665€). Ja ottakaa huomioon tässä vaiheessa, että olen tottunut Oulun vuokratasoon (aww).



Kun kesän korvalla ilmat alkoivat lämmetä, oli tarpeen pyöräyttää myös ilmastointia päällä. Ilmastointi meni kuitenkin luonnollisesti rikki moneksi päivää, joten lähdin selvittämään asiaa respaan. Sain vastaukseksi hyvin kiinalaisen reaktion eli hihihih. Tämä on siis ihan tavallista kun ei oikein olla varmoja, mitä kuuluisi tehdä. Viikon verran vierähti, ennenkuin ensimmäisen korjaajasetän näin kompleksissa. Tästä alkoikin jo nykyään huvittava tapahtumaketju

Eräänä iltana minding my own business pesiskelin hampaita, kun noin yhdentoista maissa huoneeni koputeltiin kovasti ni haota huudellen. Koitin kiekaista että "Wait a moment please", mutta olin ilmeisesti turhan hidas, kun respan poika jo kovasti ovikoodiani naputteli ja hyökkäsi sisään yllättäen minut kirjaimellisesti ilman housuja. PERKELE karjaisin niin lujaa että jätkä lähti aika äkkiä pois jaloista. Kun olin jossain määrin verhonnu itteni uudestaan, menin ovelle kyselemään että oliko tulipalo vai mikä. "Is your airconditioning working?" oli poikarukka saanut käännettyä appiinsa. "Kuule just nyt ei kiinnosta" kerroin selkeästi suomeksi ja poika purjehti matkoihinsa. Ei muuten toiminut.

Tuhisin kiukusta vielä seuraavana aamuna töissä ja olin hyvinkin pöyristynyt. No jotta tämä ei jäis ainoaksi tuhinaksi, oli parempaakin luvassa. Noin pari viikkoa sitten, ennen muuttoani oli ilmastoinnin kans jälleen ongelmia. En kuitenkaan oottanut seuravaa; Heräsin klo 01.00 yöllä siihen että oveen koputellaan nihao, nihao! WTF. Kuulin myös koputtelua muista huoneista, joten ajattelin että ehkä tässä nyt oikeasti on jokin hädän tapainen. Menin apinanraivolla aukaiseen oven, sillä kyllähän tuo nyt tympäsee herätä sikiunesta koputteluun. Avattuani oven sen takana seisoi nuori jantteri kynän ja paperin kanssa ja oli tekemässä ihan galluppia siitä, toimiiko huoneen ilmastointi. Karjaisin kaverille aika lujaa taas kerran, selkeästi suomeksi; "En kuule vittu tiedä!". Tämä oli kyllä sellainen keissi, että en vieläkään ihan tajua, että oliko tuo herättely nyt tarpeellista. Oliko tämä nyt sitten hyvää palvelua, vai ihan vittuilua.

Pyysin työkaveriani kirjoittamaan minulle kiinalaisilla himmeileillä lapun; Ei saa häiritä klo 23.00 jälkeen.


Kaiken kaikkiaan nämäkin tapaukset voin lisätä taas niiden kokemuksien listaan, jotka nyt jo naurattaa. Eihän näihin oikeastaan muuten voi suhtautua; Tämä on Kiina, hommat toimii täällä kiinalaisittain :)

Nykyisessä kämpässäni voin kuitenkin olla (lähes) vakuuttunut siitä, ettei minun tarvitse herätä keskellä yötä koputteluun. 

Stuff one can carry on a motorbike

Hanoissa ollessani halusin ehdottomasti taltioida vietnamilaisten kekseiliäisyyden, mitä logistiikkaan tulee. Seuraa siis kuvakimara aiheesta; Mitäs kaikkea sen mopedin kyydissä voikaan kulettaa?


















Eli siis käytännössä olisi helpompi luetella asioita, mitä ei voi kuljettaa mopolla. Sohvaa en ole vielä nähnyt kyydissä reissujeni aikana. Mutta hyvin kirjavan kattauksen kaikkea muuta. On nämä näppäriä velikultia!


Hello Lover

Xin Chào Hà Nội !

Olin potenut jo hetken aikaa orastavaa kulttuurishokkia ja koin että tarvitsen jotain tuttua ja "turvallista" ympärilleni pääsiäisloman ajaksi. Sen sijaan että soittelisin kotiin tai keittelisin juhlamokkaa, lähdin loogisesti Vietnamiin. Olen ollut Hanoissa vaihdossa vuonna 2013 ja siitä lähtien kun palasin, on minulla ollut lähes pakonomainen tarve päästä takaisin. Ja kun periaatteessa tässä ihan naapurissa ollaan (välimatka 1925km) ni äkkiäkös tästä sinne livahtaa.




Varasin lennot Momondon kautta China Southern Airlinesille. Koska halusin optimoida aikani kohteessa ja mahollisimman halavalla piti päästä, oli luvassa välilaskuja ja menomatkalla yksi yö Changsan lentokentällä. Lennot tekivät yhteensä 310€ eli ei silti mikään halpalento vaihtoehto. Paluulennolle varasin aika huolettomasti vain 1,5 tuntia vaihtoaikaa. Pro tip Kiinassa reissaajille; Ei näin. Rajalla jumppaaminen vie tässä massa lähes poikkeuksetta ainakin tunnin. Lisäksi jotkin kentät ovat niin valtavia että portille meneminen vie paljon aikaa. Praise the Lawd lento takaisin Shanghaihin lähti Guangzhousta tunnin myöhässä, niin pääsin aavistuksen hengästyneenä koneeseen.




Hanoin päässä rajamuodollisuudet ovat rentouttavaa huttua verrattuna Kiinan vastaaviin. Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia alle 15 päivän matkalle, eikä Vietnamia varten tarvitse täyttää edes maahantulokorttia. Myöskään paluulippua ei kysytty, mutta tämä voi riippua täysin virkailijasta. Rehellisesti, matka koneesta rajan yli maahan kesti noin 10 minuuttia.

Lampsin kentän edessä odottavaan bussiin numero 32, joka on muuten edullinen tapa päästä kaupunkiin lentokentältä. Tarkan markan nainen maksaa matkasta 30 000 dongia (1,10€) ja bussi kuljettaa Tay Ho:n kautta Old Quarteriin eli keskustaan. Samasta matkasta taksi veloittaa 250 000 dongia. Virnuilin jo bussissa kuin jakomielitautinen, sillä tajusin että lähes viisi vuotta olin tätä hetkeä odottanut; Mä oon Hanoissa! Kun astuin bussista pihalle ja pääsin ensimmäisille pienille mutkaisille kujille, lähes liikutuin onnesta. Mopojen pärinä, wokkipannujen sihinä ja lukemattomat em ơi, anh ơi huudahdukset muistuttivat menneestä; pakokaasu sekoittui hiiligrillin ja suitsukkeiden tuoksuun.






Sanottakoon tässä vaiheessa että olen täysin puolueellinen tätä kaupunkia kohtaan. Ei haittaa ei mopot, saasteet, aavistuksen tylyhköt markettitädit tai epälooginen liikennekäyttäytyminen. Jälkimmäinen itseasiassa kiehtoo minua suunnattomasti. Kuljen täysin rehellisesti vaaleanpunaiset lasit silmilläni ja jos joku on eri mieltä Hanoin valloittavuudesta, on hän selkeästi väärässä ;) Tiedostan sen, että on eri kokemus asua jossain paikassa, kuin käydä turistina, jolloin kokemuksen voivat olla tyystin erilaiset. Hanoi nyt on vaan jättänyt sydämeeni lämpimän läntin. 

Vietin neljä päivää täysin nostalgiapäissään. Vuokrasin mopon ja hurustelin tuntikausia käyden kaikki tutut paikat läpi. Kävin yliopistolla, vanhalla kämpällä, tapasin kavereita ja eksyin kaikessa tohinassa tunniksi moottoritielle, sillä en löytänyt ulosmeno ramppia. Tämä ei silti haitannut sillä mopostelu on lähes suosikki harrastukseni Hanoissa. Kuljailin keskustan mutkaisia kujia ja söin kaikki lemppariruuat kertaalleen. Vaikka Hanoi kasvaa ja turisteja on huomattavasti enemmän kuin viisi vuotta sitten, on se silti hyvin samanlainen kuin ennen. Sympaattinen, autenttinen, värikäs ja paikka jossa olen kuin kotonani.















Minulta on monesti kysytty että mikä siinä Hanoissa nyt on niin siistiä. Se on miljoonakaupunki, jossa on kuitenkin pikkukylän tunnelma. Elämänmeno on kaikesta tungoksesta huolimatta hyvinkin lungia. Tätä on vaikea kuvailla ulkopuoliselle, mutta se tunne on juurikin se että kun menen Hanoihin, tunnen palaavani kotiin. Ehkä joku päivä olen yhtä hyvää pataa myös Shanghain kanssa.

Onko muilla jäänyt kaupunkia/ kohdetta taakseen johon olette ihan pähkinöinä?