Sisällön tarjoaa Blogger.

Lettuja lääkkeksi

Joskus se iskee kokeneellekin reissuruunalle. Ihan jäätävä koti-ikävä. Mitään erityisen ikävää ei ole tapahtunut, sattui vaan sopivasti taifuunin rikastama myrskyinen päivä, jolloin ei oikeastaan muuta voi tehdä, kuin olla sisällä ja pohtia syntyjä syviä. Mietin että millä sitä nyt hetkellisesti lohduttautuisi ja koska ruokaahan suositellaan aina tunnepitoisten asioiden ensiavuksi, päätin paistaa lettuja. Ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen. 

Et voilá!





Ei minulla sen tähellisempää. Valtakunnassa muuten kaikki hyvin!

Karjavaunulla Moganshaan

Shanghai on upea metropolikaupunki, mutta kieltämättä metsän ja luonnon kaipuu on ajoittain kasvanut suureksi. Oli jo hetken aikaa tehnyt mieli paeta kaupungin saasteita ja hellettä. Tähän vaivaan on myös lääke; Retki lähimpään vuoristoon Moganshaan.


Moganshan on sopivasti noin neljän tunnin matkan päästä Shanghaista, joka tekee siitä optimaalisen viikonloppureissua ajatellen. Ostimme kaverin kanssa ensin junaliput Hangzhouhun, jossa vaihdoimme luotijunaan, joka vei meidät Deqingin kaupunkiin. Täältä meidän tuli vielä ottaa taksi Xiwulin lähikylään, jossai aijoimme majoittua. Tulihan samalla mainittua lähes kaikki vierasperäiset kirjaimet? Paikka on myös kiinalaisten turistien suosiossa eteenkin kesällä, kun kaupungeissa hellelukemat nousevat tasolle sauna. 

Koska tarkan markan nainen tahtoo säästää ylimääräisistä kuluista, päätimme ottaa junamatkoille kaikista halvimman luokan liput. Tässä porukassa matkaa raksaäijät, duunarit, mummelit, pappelit ja hulttioreissulla olevat teinit. Eli siis oikeassa joukossa oltiin. Matkaeväinä oli jokaisella oma teepullo, höystettynä millon marjoilla, millon hedelmillä sekä kaikkea pientä erikoista naposteltavaa. Kaverini teki hyvän huomion sanoessaan, että kiinalaiset ovat kuin pikkulintuja; He tykkäävät napostella auringonkukansiemeniä ja syleksiä siemenet lattialle. Tykkäävät muuten syleksiä myös muuten vaan! Mutta aivan mainio tapa matkustaa! En tarvitse valkoista pöytäliinaa ja muovikukkaa eteeni junassa. 

Yhteensä vajaan kolmen tunnin junamatkojen ja tunteroisen taksimatkan jälkeen pääsimme Xiwulin kylään, jossa majapaikkaamme ei aluksi meinannut löytyä. Onneksi vihdoin kohtasi pyytetöntä auttamisen halua ja eräs miekkonen lähti meitä kalsarisillaan opastamaan jalan guest houselle. Olimme sillä hetkellä ainoat vieraat perheen majatalossa, joten saimme vielä hieman upgreidatun huoneen (omalla vessalla).



Aamu valkeni upeasti parvekkeelta siintävän vuoren juurella. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen suunnistamaan itse Moganshanille. Maksoimme autokyydistä, sillä matka itse kohteeseen olis jalkapatikalla vienyt pari tuntia. Lähdimme samoilemaan kiinalaisturistien lippukunnan perässä, mutta löysimme onneksi jonkin matkan päästä myös paljon keskelle metsää risteileviä polkuja, joissa ei törmännyt yhteenkään sieluun. Vuori on komean bambumetsän peitossa ja päivän ollessa kostea ja pilvinen, myös usva nousi ajoittain ympärille. Vietimme retkellä koko päivän, emmekä silti kerenneet koluamaan kuin vajaa puolet reiteistä. Saisin helposti kulumaan tuolla useammankin päivän. Lähdimme ennen pimeän tuloa saman kuskin kyydissä takaisin ja ilta meni syödessä ja parvekkeella avaran luonnon ääniä kuunnellessa.







Majapaikka oli mainio. Kovin ystävällisen perheen pitämä, aamupala oli riittävä ja saatiin järjestettyä heidän kautta automatka vuorelle ja takaisin. He myös auttoivat allekirjoittanutta millenialia saamaan adapterin puhelimeen, kun en ilman pystynyt luuriani lataamaan. Lisäksi Xiwulin kylä oli tosi sympaattinen ja hyvin kuvauksellinen.





Moganshan nousi heti top kolmoseen kaikkien aikojen suosikkipaikoistani. Vuori on valtava ja polkuja riittää ihan itsenäiseenkin samoiluun asti. Shanghain saastepainotteisen kevätilman jäljiltä raikas vuoristohappi teki nannaa. Lisäksi luonnollisesti maisemat ovat sanoinkuvaamattomia. Olen itse ihan pähkinöinä vuoristoihin, joten maisemat ja kokemus sai minut mykistymään. Saimme vielä kruunuksi kovin mystisen ja upean sumuisen ilman.