Sisällön tarjoaa Blogger.

Vuorikiipeilyä ja pyllymäkeä Vang Viengissä

Sabaidee pt. 2

Vientianesta jäi ihan mukava fiilis, sympaattinen pikkukaupunki, mielenkiintoisine yksityiskohtineen. Todella miellyttävää vaihtelua Shanghain hulinaan. Tosin, olen samaa mieltä monen kanssa siinä että muutama päivä kyllä riittää. Hypätään siis suoraan bussiin Vang Viengiä kohti.

Reppureissumatkailu jatkui, sillä olin ostanut paikan minivaniin, mutten muistanutkaan kuinka minejä kyseiset vanit ovatkaan. Olen pituudeltani luokkaa tappi, mutta silti jopa minulla oli polvet suussa istuessani. Paku oli ääriään myöten täynnä ja mahtui käytävälle myös yksi kana. 

Lähdin lähtökohtaisesti löhölomalle. Siksi buukkasinkin itselleni upean resortin uima-altaineen ja bungalowineen tarkoituksenani lojua loma x-asennossa. Suunitelmat meni kuitenkin uusiksi jo toisena Vang Viengin päivänä, kun päätin vuokrata kaupunkipyörän ja lähteä vinssaamaan kalkkikivivuorien ja laguunien ympäröivään maastoon. Aktiivisena pyöräilijänä tein kuitenkin alkeellisen virheen enkä suhteuttanut maastoa ollenkaan pyörän ominaisuuksiin. Olin kuoleman kielissä jo ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen, mutta toki oli pakko silti hampaat irvessä jatkaa, sillä "eihän se laguuni nyt ole kuin neljän kilometrin päässä". Saakeli. Ymmärsin aika pian, miksi suurin osa vuokraa mopon tai edes kunnon maastopyörän. Knoppitietona vielä ettei minulla ollut edes vettä mukana, vaikka lämpötila huiteli +34 asteessa. Kun tunsin että nyt alkaa pyörryttää, tajusin että ehkä takaisin kääntyminen olisi nyt se paras optio ja sinnittelin itseni 7 kilometria takaisin keskustaan. Äkkiä kaupasta paikallista limpparia ja voin kertoa että mansikkaesanssi ei ole koskaan maistunut niin hyvältä. 



Pidin välissä yhden rokulipäivän ja lähdin uudelle yritykselle kunnon maastopyörän kanssa. Näitä pyöriä sai majapaikastani lainaan ihan veloituksetta. Tankkasin vielä kunnon sticky ricet alle, kävin hakemassa vesipullon mukaan ja lähdin sankarimusiikki mielessäni uudelleen matkaan. Matka taittuikin huomattavan leppoisammin kunnon pyörällä. Olin tietoinen, että lähimpänä oleva laguuni on myös kaikkien muiden turistien suosikkikohde. Päätinkin lähtä sen sijaan vuorenvalloitushommiin nyppylälle, joka ei ole suosituimmasta päästä, sillä matka huipulle on jyrkkää ja paikoin vaikeakulkuista. Korostan tässä vaiheessa taas, että lähdin lähtökohtaisesti löhölomalle.


Löysin hetken hakemisen jälkeen vuoren juuren ja lähtöpisteen. Polkuja vuorille ylläpitää aina paikallisen perheet ja he veloittavat näennäisen pikkusumman sisäänpääsystä. Ymmärsin heti, miksi kyseinen vuorennyppylä on lähinnä aktiivi jumppaajien suosiossa. Kaipasin kovasti astmapiippuani kivutessa paikoin lähes pystysuoraa polkua. Laitoin kaikki käsivoimani peliin vetäessäni itseäni ylöspäin bambukaiteita pitkin. Kaikenkaikkiaan ylöskiipeäminen vei minulta noin 35 minuuttia. Kovakuntoisimman vetävät polun ilmeisimmin 20 minuuttiin, mutta itse koen tämän olevan ihan urbaanilegendaa.

Mutta silti; Vuoren päältä avautuvat näköalat olivat täysin kaiken sen vaivan arvoiset; Koen että kuvat antavat edes jonkinnäköistä osviittaa:






Ei kestänyt kuitenkaan pitkään, kunnes lähes mustat pilvet ylettivät nyppylän ylle. Ajattelin ettei pikkusade minua haittaisi, mutta muut huipullaolijat huomauttivat että kallioista ja mutaisesta polusta tulee hyvin liukas kastuessaan. Point taken. Oli siis aloitettava laskeutuminen vain pienen hetken ihastelun jälkeen. Alasmeno on tunnetusti haastavempaa kuin ylös kipuaminen, mutta en arvannut että saan tosissaan pohtia pääsenkö alas ollenkaan.

Yläosa huippua on soramursketta ja kalliota, joka kastuessaan muuttuu hyvinkin liukkaaksi. Helpommaksi matka ei muutu, sillä loppuosa on mutapolkua, joka muuttuu sitäkin liukkaammaksi. Ensimmäinen 10 minuuttia meni ihan ok, jonka jälkeen ongelmat alkoivat; Vaikka vuori on tiivistä kasvustoa, monsuunisade viuhui naamaan ja liukastelu alkoi. Parhaimmillaan olin lähes spagaatinomaisessa asennossa pitäen bambukaiteesta kiinni ja pohdin että nyt lähti muuten henki. Ei lähtenyt, mutta kaiken kaikkiaan selvisin kolmella liukastumisella ja neljällä naarmulla. Pysähdyin hetkeksi istumaan lämpimän sateen alle kivelle ja pohdin, kuinka selviäisin joutumatta konsulitapaukseksi. Hanoin edustusto on kaukana.

Sanoin kirjaimellisesti ääneen: "Millä helevetin perseellä täältä pääsee alas". Perseelläpä hyvinkin. Tajusin, että koska olin joka tapauksessa pilannut jo sortsini, samapa tuo on lähteä pyllymäkeä laskemaan. Muutamaa kiven töytäisyä lukuunottamatta pääsin kuin pääsinkin katoksen alle, joka oli enää vain parikymmentä metriä polun alusta. Istuin sillä sateen loppuun ja pyyhin jalkani pahimmasta mudasta.






Ristus mikä reissu. Mutta silti vinkuvan astmahengityksen ja mutaperseilyn arvoista.

Vientiane

Sabaidee!

Saavuin nuutuneena lentokenttäyön jälkeen Vientianeen, mutta illakoiva innostus korvasi väsymyksen samantien kun astelin Wattayn lentokentältä ulos. Ennen ulostautumista makselin itselleni kuitenkin visa on entry viisumin, sillä nykyään Suomen kansalainen tarvitsee lyhyeenkin oleskeluun viisumin. 20 minuuttia myöhemmin 36 dollaria myöhemmin tarra kiilteli uutuuttaan passissa. Vaikka viisumitarrejen kanssa on tehnyt hyvinkin läheisesti töitä, tuntuu aina kovin jännittävältä saada uusi tarra passiin.

Köröttelin paikallisbussilla keskustaan, mikä vei sympaattiset 10 minuuttia. Vertaa, Shanghaissa keskustasta matka metrolla + kävelymatka vie kentälle noin 1,5 tuntia. Laosilainen ystävällisyys aluksi hämmensi kovasti, sillä olen tottunut kiinalaiseen suoraviivaisuuteen. Kuski jutteli niitä näitä ja lipunmyyjäkin oli aidosti kiinnostunut, mistä tulen ja minne olen menossa.



Tarkoitukseni oli olla Vientianessa kaksi yötä ja jatkaa sitten Vang Viengiin, paikkaan jonne en olisi suostunut matkustamaan reppureissuaikoinani kahdeksan vuotta sitten, vaikka olisi maksettu. Huhut kertovat paikan kuitenkin muuttuneen sen jälkeen, kun lukuisat juottolat lanattiin maantasalle.


Suunnitelmani piti ja ravasi pakolliset nähtävyyden läpi heti ensimmäisenä päivänä ja loput ajasta keskityin yleiseen fiilistelyyn. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, hiki tuli ja aurinko paistoi. Myös paikallinen ylpeys Beer Lao oli edullista, joten oikein mainio aloitus lomalle.






Seuraavassa jaksossa pääsemme mukavasti taas reppureissu fiiliksiin matkustamalla minivanissa polvet suussa seuraavalle paikkakunnalle; Stay tuned!


Lentokenttäyö Kunmingissa

Päätin viettää tänä vuonna kesälomani Laosissa. Olen käynyt Laosissa aikaisemmin noin 8 vuotta sitten reppureissun yhteydessä ja jonkinnäköinen orastava kaipuu sinne on ollut aika ajoin pinnalla. Sain lennot edullisesti alle 200€ Shanghaista Kunmingin kautta Vientianeen, joten päätös skipata loma Suomessa oli helppo. 

Lentoni Shanghaista oli tarkoitus lähtä noin yhdeksän aikaan illalla. Pudongin kentällä odotti kuitenkin tyypillinen kiinalainen yllätys; Lento oli myöhässä. Knoppitietona tähän väliin, Kiinassa kannattaa mahdollisuuksien mukaan aina valita juna lennon sijaan. Eteenkin iltalennot ovat usein enemmän myöhässä kuin ajoissa ja toisinkuin VR, junat ovat täällä lähes minuutilleen aikataulussa. Lähdimme lopulta 2,5 tuntia aikataulusta myöhässä matkaan, lähempänä puoltayötä, mutta onneksi minulla oli koneessa kokonainen penkkirivi itselläni torkuttavana.

Mennessä minua odotti siis yön yli vaihto Kunmingin kentällä, mutta ei hätää selvitin etukäteen että kentällä on mahdollista yöpyä kapseleissa, saman tyylisissä, missä vietin uudenvuodenyön Moskovan lentokentällä. Mukava yö ruumisarkussa jäi kuitenkin haaveeksi, sillä kentällä oli saapuessani ihan pipona porukkaa ja kapselit olivat varattu koko yöksi. Löysin siis oman nurkkani kentän lattialla, mekko alustana ja reppu tyynynä. Ikäväkseni jätin tästä kolhoosista ottamatta kuvaa.

Tämä nyt oli tällainen yllättävä "tein itse (sängyn) ja säästin" -ratkaisu, mutta toivoin ettei minun tarvitsisi turhan montaa reppureissu ratkaisua tehdä. Selkä jumissa ja silmäpussit polvissa raahauduin seuraavalle lennon pätkälle, malttamattomana Laos mielessäin.



Shanghain eurooppalaiset kaupungit

Kiina se ei lakkaa yllättämästä mielenkiintoisuudellaan ja omituisilla ratkaisuillaan.

Osa on saattanut jo kuulla Kiinan tavasta rakentaa kopioita esimerkiksi Eurooppalaisista kaupungeista. Tai siitä, että täällä on myös kokonaisia tyhjiä kaupunkeja, joita on noussut kuin sieniä sateella rakentamisen ollessa halpaa.


Shanghaissa yksinään on kuusi kaupunginosaa, jotka on teemoitettu eri Euroopan maiden arkkitehtuurin mukaan. Tai ainakin näennäisen arkkitehtuurin. Shanghaissa voi käydä päiväretkellä Italiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Pohjoismaissa/ Ruotsissa tai Hollannissa. Lisäksi täältä löytyy kanadalainen kaupunginosa, mutta sen olinpaikkaa en ole vielä selvittänyt. Olen käynyt aikaisemmin italialaisessa kaupunginosassa, joka on tarina erikseen.

Italialainen (?) autio bulevardi

Nämä kaupunginosat liittyvät Shanghaissa 2000 -luvun alussa aloitettuun "One city, nine towns" -projektiin, jolla haluttiin purkaa keskustan ylikansoittumisen paineita. Eurooppalaisella arkkitehtuurilla haluttiin houkutella eteenkin varakkaita shanghailaisia ja kaupunki halusi rakentaa yhteisöjä, joissa olisi käden ulottuvilla kaikki palvelut. Ongelmaksi koitui kuitenkin, se etteivät varakkaan shanghailaiset halua muuttaa kauas keskustassa heikompien kulkuyhteyksien päähän. Koska asukkaita ei saatu tarpeeksi, ei myöskään liiketiloja avattu ja ikävä kierre oli valmis. Asuinalueet rakennettiin, mutta ne ovat jääneet osittain tyhjiksi aavekaupungeiksi.

Kävimme kaverin kanssa viime viikkonloppuna fiilistelemässä Koillis-Shanghaissa sijaitsevassa Holland Villagessa, noin 25 km eli tunnin metromatkan päässä keskustassa. Matkustimme metrolinjalla 9 toiseksi viimeiselle pysäkille ja asemalta tuli vielä kävellä noin 25 minuuttia, ennenkuin suuri Holland Villagen kyltti komeili näköpiirissä. Kaupunginosan on sanottu pohjautuvan löyhästin Amersfoortin kaupunkiin.




Näky oli kieltämättä tuttu. Aluksi eteemme avautui kävelijöille omistettu aukio, joita Kiinassa hyvin harvoin näkee. Lisäksi yksi rakennuksista oli rakennettu tunnetun De Bijenkorf tavaratalon mukaisesti. Eteenpäin mentäessä tutut hollantilais tyyppiset rakennukset kulkivat pääkadun vartta pitkin. Katu oli kuitenkin lähes autio. Muutama liiketila oli auki ja toki paikallinen Siwa eli Family Mart kilkatti iloisena kadun kulmassa.







Ja eihän Holland Village olisi mitään ilman kunnon tuulimyllyä. Mylly sijaitsi pienellä saarekkella, tyypillisen amsterdamilaisen sillan päässä.

China pose

Holland Village oli käytännössä hyvin pieni ja seuraavilla kaduilla alkoi jo tavalliset asuinrakennukset, jotka kyllä olivat asuttuja.

Mikä lie kohtalo näillä eurooppalaishenkisillä kaupunginosilla, sitä ei tarina kerro. Nämä eivät siis ole suoranaisia turistikohteita, vaan itsekin olen vahingossa tutustunut näihin monen mutkan kautta. Otan asiakseni vielä vierailla Isossa-Britanniassa sekä luonnollisesti Skandinaviassa. Maakunta- ja lähimatkailua parhaimmillaan. 

Kuinka Shanghain talvesta selviää?

Talvi alkaa jo taittua Shanghaissa; Lämpötilojen vaihtelut ovat vielä suuria, mutta nousevat kuitenkin pikkuhiljaa ja puun oksat ovat silmuilla. Nyt onkin hyvä kerrata, kuinka selvisin suomalaisena vässykkänä koleasta talvesta.

Shanghai household style Winter 2019 edition
Alkuun keskustellaan hetki ihan yleisesti säästä. Shanghaissa sinällään ilma ei mene pakkasen puolelle. Kosteus ja viima kuitenkin menevät luihin ja ytimiin. Lisäksi taloissa ei yleisesti ottaen ole keskuslämmitystä, tuplaikkunoita eikä liiemmin muitakaan eristyksiä, joten sisä- ja ulkolämpötila vastaavat aikalailla toisiaan. 

Saavuin Suomen lomalta tammikuun koleimpaan ilmaan keskellä yötä. Kämppikseni oli lähtenyt omalle lomalleen 4 päivää aikaisemmin, joten kämppä oli ollut tyhjillään ja lämmittämättä, mutta en osannut arvata että mökkimme sisälämpötila huitelisi häthätään +8 asteessa.

Sisääntulosta seuraavat puoli tuntia hoin päättäväisesti "voi saatanan saatana" mantraa. Haalin joka ikisen lämpöä tuottavan laitoksen huoneeseeni pöhöttämään, jotta saisin edes vaivaiset viisi astetta lämpöä ylöspäin. Tunnin puhurin jälkeen huoneessani lämpö oli noussut jo sentään +14, eli lähes sortsikeleihin! Pääsin nukkumaan kahdelta yöllä ilman että hengitys höyrysi.





Tämä on siis hyvin tavallista siinä Kiinassa, missä lämmitys ei tule valtion puolesta. Kiina on vedetty aikalailla puoliksi keskeltä lämmityksen osalta ja Shanghai jää ikävä kyllä sen viivan alapuolelle. Pohjoiseen valtio tarjoaa keskuslämmityksen, meidän täytyy lämpö taikoa omasta takaa. Päivää, jolloin lämmitys käynnistetään, kutsutaan nimellä Gong Nuan Ri (供暖日) eli Heating Day. Meidän koti on vielä sattuneesti hyvin tyypillinen kiinalainen lane -house, joka on todennäköisesti suunniteltu ja rakennettu ennen kuin sade ja tiivisteet on keksitty. Meidän seinät aavistuksen vuotaa rankkasateella ja kämppikseni huoneen kulmausta onkin käyty jo kittaamassa kertaalleen.

Joka tapauksessa kylmät asunnot ovat talvella Shanghaissa ihan tavallista arkea. Moni kiinalainen ei edes vaivaudu ostamaan erillisiä lämmittimiä, vaan talvi vietetään toppatakissa niin sisällä kuin ulkona. Minähän en hyvälle tottuneena suomalaisena tähän touhuun lähde, vaan minulla on irtopatteri, lämpöpuhallin sekä ilmastointi, jonka saa asetettua myös lämmitykselle. Ja sähkölasku kiittää.


Lisäksi on muitakin yleisiä tapoja (yrittää) pitää kämppä lämpimänä;

Kuplamuovi/ Joku muu kalvo ikkunaan

Ikkunat ovat yksinkertaisia ja veto on välillä luokkaa puhuri. Siksi vuorasimme esim. kylppärimme ikkunan kuplamuovilla estääksemme pahimman viiman. Ei tämä lämmittänyt, mutta eipähän tuullut kun kahdeksan asteisessa kylppärissä suihkussa kävi. Talvella alkaa myös pohtimaan mm. sitä, kuinka monta päivää kehtaa olla pesemättä tukkaa tai ylipäätään käymättä suihkussa. Oman huoneen räppänöitä en malttanut alkaa teippaamaan. Jääköön kuplamuovirulla seuraavalle asuttajalle. Kaikki meidän käyttämä muovi on uusiokäytössä.

Jokainen tilkkaa ikkunanrakoja haluamallaan tavalla, kuten pyyhkeillä tai muilla kankaillaa tai esimerkiksi eristysvaahdolla joka kovettuu rakoihin.



Pimennysverhot

Ovat ne paksummat kuin normaalit. Estää vetoa nämäkin. Toki niinä päivinä, kun aurinko sattui paistamaan, jätin verhot auki, sillä arska lämmittää enemmän kuin mitä veto viilentää. Vaikutus kesti luonnollisesti ainoastaan valoisan ajan.



Huoneiden ovet kiinni

Oleskelutilaa, keittiötä tai kylppäriä emme lämmittäneen talven aikana ollenkaan. Tällöin oman huoneen ovi oli jatkuvasti kiinni ja itse asettelin vielä viltin oven rakoon, jottei lämpö karannut hukkaan. Ei ole pointtia lämmittää tilaa jossa oleskelu jää puoleen tuntiin per päivä. Takki päällä kokkaaminen ei silti saavuttanut itselläni suurta suosiota. Huvittavaa on myös se, että saatoin säilöä jääkaappitavarat olohuoneen pöydällä, sillä huone oli viileämpi kuin itse jääkaappi. 

Suomen tuliaiset säily pöydällä

Eli näin. Nyt istuskelen lähikahvilan patiolla ja nautin +29 asteen miellyttävästä syleilystä. Viime viikolla oli vielä takki päällä ja lämmitin parina yönä tuomassa lisälämpöä.

Kiinan talvesta on siis mahdollista selvitä. Myös suomalaisen. 

Muutama sana koti-ikävästä.




Joku viisas joskus kertoi, että jos Shanghaissa on tylsää niin silloin vika on itsessä. Totta toinen puoli, mutta mitä sitten kun koti-ikävä iskee niin puristavasti, ettei mikään määrä vilkkuvaloja, tapahtumia, wontoneita tai muuta hedonismiä voi kuitata sitä kaipuuta mitä Suomea, perhettä ja ystäviä kohtaan voi tuntea.

Se vanha kiinalainen mies, jolla on kokovartalo tuulipuku päällä tuo yhtäkkiä mieleen isäni, joka samantapainen tuulipuku päällä hakkaa halkoja Iin mökillämme. Vähitellen nenään hiipii mökkinuotion tuoksu ja olen saaressa. Mökin takaa lähtee suoraan metsäkaistale, jonka läpi käveltyä löytää lammelle, johon kiteytyy suomalainen luonto; Hiljaisuus, puhtaus, metsän tuoksu.

Havahdun hetkellisesti taas todellisuuteen, kun sähköskootteri kiitää varpaiden edestä. Eksyn helposti omiin ajatuksiini.

Lähimarkettiin astuessa ensimmäisiä näkyjä on pystyssä sojottavat kananvarpaat ja kuivatut possun naamarit. Luit oikein. Voi kuinka Prismaa ja loputtomiin jatkuvia jugurttihyllyjä voi tulla ikävä. Ja Bull Mentulaa lainatakseni; "Oispa rahkaa".

Kotikatua tarpoessa ympäristön täyttää räkivien äijien syleksintä, torikokousta pitävät vanhat rouvat ja puhelinzombeina kävelevä nuoriso. Viimeinen ei tosin taida poiketa juurikaan kotosuomesta. Parvekkeilla näkyy sulassa sovussa kuivumassa olevia alushousuja sekä lihakimpaleita.

Olen nostalgiaan taipuvainen, täytyy myöntää. Koti-ikävän iskiessä se kuitenkin ruukaa olemaan hallaa sielulle, sillä muistojen tulva vie helposti kotiin kaiken kivan ja tutun äärelle.

Tänään en juokse itseäni pakoon, enkä rynni viihteen äärelle. Tänään ikävöin. Jonkin ajan päästä voin taas nauttia juuri niistä vilkkuvaloista, kummallisesta kiinalaisesta logiikasta ja yllätyksiä sisältävistä ruuista, joita tänne on tultu hakemaan.

<3 Laura

Chinese New Year


Kiinalaisen uuden vuoden viettäminen Shanghaissa on ihanaa. Kadut loistavat tyhjyyttään, on tilaa kävellä ja matkan varrelta voi löytää jopa hiljaisia kahviloita. Niitä siis, jota ovat auki, sillä iso osa kiinalaisten omistamista putiikeista, ravintoloista ja kahviloista sulkevat ovensa uuden vuoden ajaksi.




Shanghai kiireisin linja 2, maanantaina klo 17.30

Kiinalainen Uusi Vuosi on vuoden tärkein juhla. Sen tärkeys onkin kirkastunut itselleni oikeastaan ihan viimeisten päivien aikana. Samalla lailla, kun meillä on ilmassa joulun tunnelma aaton lähestyessä, on täällä selkeästi ilmassa jollain tapaa juhlan tuntua. Myyjät kiekaisevat "Happy New Year" aina kun pystyvät (puhuminen asiakaspalvelutilanteessa on täällä harvinaista), kaupat täyttyvät punaisista ja kultaisista koristeista, possuja on joka puolella (Tuleva vuosi on possun vuosi) ja juhlaherkut tulevat myyntiin.




Tämä on se aika vuodesta, kun kiinalaiset matkaavat takaisin koteihinsa viettämään aikaan kaukana asuvien perheiden ja sukulaisten kera. On vaikea tajuta sitä ihmismäärää, mikä liikkuu lentäen, autoilla ja eteenkin junilla seuraavan kuukauden aikana. Myös Forbes uutisoi vuonna 2018 asian otsikolla; Chinese New Year: The world's largest human migration is about to begin.  Siksi myös Shanghai tuntuu hyvin autiolta, niin oudolta kun 24 miljoonan asukaan torpassa se kuulostaakin. Tämä on se aika vuodesta, jolloin ei kannata itse matkustaa mihinkään Kiinan sisällä, sillä juna-asemat ovat suoranaisesti helvetillisen täynnä. 

Mei wen ti, no problem sanoisin, sillä koen miellelläni hiljaisen Shanghain kerran. 


Hyvää alkavaa possun vuotta!

Hyvää uutta vuotta Moskovasta!

Tarkemmin sanottuna Sheremetyevon lentokentältä...

Tästä tulikin vallan erilainen uusi vuosi. Varasin alkujaan Aeroflotin lennot puhtaasti hinnan vuoksi (meno paluu ≈ 600€) . Finskin lennot Suomesta Kiinaan saattaa saada hyvälläkin tarjouksella, mutta toiseen suuntaan tilanne on täysin eri (harvemmin alle 1000€ pääsee). Joka tapauksessa tarkan markan naisena arvotin rahansäästön välilaskuja ylemmäs (jälkeenpäin ajateltuna ei järkevin optio) ja valmistauduin henkisesti siihen että tulen viettämään yhden yön kentällä. 

Tulomatka Suomeen oli pitkä ja raskas, mutta jotakuinkin selvisin hengissä. Totesin, että kaksi välilaskua on liikaa kahdeksan päivän lomalle. Lensin siis Shanghaista Helsingin kautta Ouluun ja koska Aeroflot vaihtui Suomessa Finnairiin, piti minun ottaa laukkuni välissä ulos ja lähtöselvittää ne uudestaan. Silloin kävi hetken mielessä että olisinpa maksanut sen muutama sata enemmän niin selviäisi vähemmällä riehumisella.. Mutta hypätäänpä nyt paluumatkalle. 

Paluumatkan aamu uudenvuoden aattona ei mennyt yhtä jouhevasti. Tarkoitus oli lähteä klo 13 lennolla Helsinkiin, josta minun tuli jatkaa klo 21 kohti Moskovaa. Aamulla kuitenkin huomasin sähköpostistani, että lentojani oli muutettu täysin pyytämättä ja yllättäen. Helsinki - Moskova välinen lentoni oli siirretty ja uusi lento oli seuraavana päivänä 1.1 Helsingistä klo 5.00 aamulla. Ongelma oli siinä, että jatkolentoni Moskovasta Shanghaihin olisi lähdössä klo 9.00, jolloin minulla ei olisi mitään toivoa keretä siihen. Enkä taatusti aikonut viettää Helsinki-Vantaalla 16 tuntia. Aamuni siis kului paniikkipuhelimessa Aeroflotin asiakaspalvelussa. Linjoilla minut olisi haluttu siirtää seuraavalle Shanghain lennolle, mutta tällöin minä en olisi kerennyt töihin. Kaksi asiakaspalvelijaa myöhemmin - ilkimys ja mukavus - minut oli taas siirretty. Tällä kertaa klo 18 lähtevälle Finnairin lennolle (codeshare Aeroflotin kanssa). Helpotus. Myöhemmin ymmärsin että lentojen siirtely on kovin yleistä Aeroflotilla. Ei siinä muuten mitään, mutta olisi toki kohtuullista ilmoittaa tästä myös asiakkaalle. 

Okei, kaikki hyvin, pääsin aina Helsinkiin saakka hyvissä ajoin. Sanotaanko että alkuperäisen Aeroflotin lennon peruuntuminen selvisi minulle Moskovan lähtöportilla. Meitä matkustajia oli kokonaiset neljä. Kaikki hyvin, lähes yksityiskone ja kauniit ilotulitukset Helsingin yllä kruunasi aamun rumban. Saimme myös lennolla ylimääräiset Fazerin karamellit. Yksinkertainen on pienestä tyytyväinen. 

Tyhjää on.


En yleisesti ole ollut mikään järin suuri uuden vuoden juhlija, joten yö ruumisarkun kokoisessa makuukapselissa kävisi aivan hyvin. Olin tarkistanut etukäteen että lentokentällä löytyy majoituspalveluita tarjoava kapseliyritys. Eri majoitusvaihtoehtoja on muutamia, mutta osa sijaitsee ymmärtääkseni alueella, johon tarvitsee viisumin. Tämä kyseinen GoSleep putiikki on E Terminaalissa ja sopii transit- matkustajille. Olin ainoa vieras kyseisenä iltana, sillä noh, uusivuosi ja venäläisten joulu. Harva viettää niitä lentokentällä. Olin ilmeisesti jo valmiiksi niin väsynyt etten malttanut kuviakaan räpsiä kuin yhden. 




Ostin itselleni seitsemän tuntia unta + tyynyn ja peiton ja maksoin tästä lystistä jotakuinkin 60€. Kopissa oli usb pistokkeet puhelinta varten ja ilmainen wifi. Mitäpä sitä milleniaali muuta elämältä kaipaa. Yö meni vallan hyvin, eikä majoitukseni ollut edes ahdas. Kokemus oli jouheva ja herrasmies kassalla puhui mainosti englantia. 

Seuraavaksi oli vuorossa noin 9 tunnin lento Shanghaihin. Moskovan kenttä oli miellyttävä ja ruokapaikkoja ja muita putiikkeja oli reilusti. Vastaisuudessa arvotan kuitenkin aikani korkeammalle kuin sen parin sadan säästön. Matkustus tunteja kertyi tällä paluumatkalla kuitenkin reilusti yli vuorokausi. Mutta meni se uusivuosi näinkin. 


Jossain Siperian yllä