Sabaidee!
Saavuin nuutuneena lentokenttäyön jälkeen Vientianeen, mutta illakoiva innostus korvasi väsymyksen samantien kun astelin Wattayn lentokentältä ulos. Ennen ulostautumista makselin itselleni kuitenkin visa on entry viisumin, sillä nykyään Suomen kansalainen tarvitsee lyhyeenkin oleskeluun viisumin. 20 minuuttia myöhemmin 36 dollaria myöhemmin tarra kiilteli uutuuttaan passissa. Vaikka viisumitarrejen kanssa on tehnyt hyvinkin läheisesti töitä, tuntuu aina kovin jännittävältä saada uusi tarra passiin.
Köröttelin paikallisbussilla keskustaan, mikä vei sympaattiset 10 minuuttia. Vertaa, Shanghaissa keskustasta matka metrolla + kävelymatka vie kentälle noin 1,5 tuntia. Laosilainen ystävällisyys aluksi hämmensi kovasti, sillä olen tottunut kiinalaiseen suoraviivaisuuteen. Kuski jutteli niitä näitä ja lipunmyyjäkin oli aidosti kiinnostunut, mistä tulen ja minne olen menossa.
Tarkoitukseni oli olla Vientianessa kaksi yötä ja jatkaa sitten Vang Viengiin, paikkaan jonne en olisi suostunut matkustamaan reppureissuaikoinani kahdeksan vuotta sitten, vaikka olisi maksettu. Huhut kertovat paikan kuitenkin muuttuneen sen jälkeen, kun lukuisat juottolat lanattiin maantasalle.
Suunnitelmani piti ja ravasi pakolliset nähtävyyden läpi heti ensimmäisenä päivänä ja loput ajasta keskityin yleiseen fiilistelyyn. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, hiki tuli ja aurinko paistoi. Myös paikallinen ylpeys Beer Lao oli edullista, joten oikein mainio aloitus lomalle.
Seuraavassa jaksossa pääsemme mukavasti taas reppureissu fiiliksiin matkustamalla minivanissa polvet suussa seuraavalle paikkakunnalle; Stay tuned!
Ei kommentteja