Sisällön tarjoaa Blogger.

Suositus - Bali Dream Resort Ubud

Edellinen Ubud postaus kirvoittikin ihan mukavaa ajatuksenvaihtoa. Nyt keskitynkin tämän lomareissun helmeen, eli majapaikkaan Bali Dream Resortiin.

Vertailin runsaasti eri mestoja ennen edes lentolippujen varausta, mikä on poikkeuksellista verrattuna siihen, miten normaalisti matkustan. Yleensä saavun ensin paikalle ja alan sitten vasta pohtimaan että pitäisi varmaan nukkuakin jossain. Nimittäin kun alan etsimään sopivaa majoitusta, ajaudun ikävään looppiin, jossa vertaan vertaamistani, selaimen välilehtihelvetti huitelee 40:ssä ja vaivun tuntikausia kestävään transsiin. Nyt kun oli kyseessä puhtaasti lomareissu oli lokaation varaaminen etukäteen kuitenkin enemmän kuin suotavaa.

Kovin suosituissa paikoissa hyvän majoituksen etsiminen on kuin hakisi sitä kuuluisaa neulaa heinikosta. Pyöritin Bookingin kautta valehtelematta varmaan 50 paikkaa läpi Balin joka kolkasta. Jossain vaiheessa vertailuun täytyy vaan laittaa stoppi ja jostain syystä Ubud ja sen Bali Dream Resort houkutteli enemmän kuin muut. Tarjous oli muikea, kahdelta hengeltä n. 40€ yö, paikka oli saanut kymmeniä kympin arvosteluja ja kuvista päätellen nimi oli enne. Päätin luottaa näihin spekseihin ja hyvä niin.






Lentokentältä kesti aamulla noin  35 minuuttia kohteeseen. Koska Ubud on niin tiheään rakennettua, ei taksikuskimme meinannut löytää perille. Hän kyseli useammalta paikalliselta neuvoja ja lopulta jäimme tienreunaan "about" kohdalle ja päätimme soittaa respaan. Kerroimme missä olemme saimme vastaukseksi että ihan oikeassa paikassa, pieni hetki niin tullaan noutamaan. Kapean kujan päästä körötteli reippaasti golfkärry meitä hakemaan. Jälkeenpäin huomasimme että kujan alkupäässä on seinä, joka oli täynnä kylttejä ja nuolia osoittamaan oikea suunta. Myös Bali Dream Resort löytyi vilkuilun jälkeen. Tässä vaiheessa vinkkinä kerrottakoon että kannattaa ladata vaikka Google Mapsista offline kartta puhelimeen, niin etsiminen helpottuu huomattavasti.

Saavuimme paikalla todella aikaisin aamulla. Viestini aikaisesta saapumisesta ei ollut saavuttanut respaa ja check in aika oli noin kuuden tunnin päästä, mutta oltiin varauduttu kyllä odottamaan. Mitäs suotta, asia oli "no problem" ja puolen tunnin jalkojen lepuuttamisen ja tervetuliaisdrinkin jälkeen meille oli järjestetty bungalow ja saimme oikastua itsemme aamu-unille. Siis ihan ensiluokkaista palvelua!

Resortissa on vieraille tarjolla omia bungaloweja tai villoja. Villat ovat luonnollisesti isommalle porukalle, bungalowit majoittaa pari henkilöä. Olin aivan onnesta soikeana, kun meidät ohjattiin pieniä puutarhapolkuja pitkin resortin läpi ja edessä avautu sympaattisia mökkejä uima-altaan ympärillä. Koko aluetta ympäröi viimeisen päälle suunniteltu puutarha ja heti ulkopuolelta alkaa suuret riisipellot.










Alueena resort oli rauhallinen ja hiljainen. Mopojen pärinä ei kuulunut ja öisin sai kuunnella sirkkojen siritystä. Yöuinnilla tähtitaivasta tiiraillessa oli olo, että tähän voisi kyllä nyt jäädä. 






Aamiainen oli vallan mainio, joku saattaisi pienehköksi kommentoida, mutta koin sen aivan riittäväksi. Vaihtoehtoina oli kuusi erilaista kombinaatiota, aina perus balilaisesta aamiaisesta full americaniin. Ainoa hetki päivästä, jolloin minulle ei riisi maistu on aamu, joten paahtoleipä ja kanamuna on valintani. Aamiaisen sai myös tilattua terassille, mikä tehtiinkin muutaman kerran. Ja ruoka, iltapäiväkahvit, siivous yms. saapui aina leveän hymyn kera. Yksi suosikki asioistani koko paikassa oli se, kun saapui takaisin päivän jälkeen, respassa toivotettiin iloisesti "Welcome Home!". Sitäpä se olikin. Olisin helposti viihtynyt tuolla toisenkin viikon.

Toki tarina jatkuu siten, että kävin viisi päivää muualla Balilla, mutta palasin vielä kolmeksi yöksi tänne. Tällöinkin palvelu oli ensiluokkaista, he muistivat nimeni suoraan ja myös sen että tykkäsin juoda kahvini terassilla. "Would you like to have afternoon coffee at your room, Miss?".

Tarjolla oli myös Balilaista hierontaa ja spa -hoitoja, mutta ne jätin harmikseni välistä.




Bali Dream Resort ansaitsee täysin  varauksettoman suosittelun! Paljon matkustaneenaa ja yöpyneenä tässä resortissa on heittämättä paras hinta-laatusuhde, mihin olen matkoillani törmännyt. Ainoastaan paikan löytäminen oli haastavaa, jota resort voisi kyllä parantaa. Muuta kritisoitavaa en keksi. En itse hyödy tästä postauksesta mitenkään vaan käsi sydämellä hehkutan varauksetta nimensä mukaisesti Balin Unelma Lomakohdetta. Tähän ei voi pettyä!




Kerroppa onko sulle jäänyt mieleen jotain majoitushelmeä!

Ristiriitainen, mutta koukuttava Ubud

Ubud oli meidän ensimmäinen kohde Balin reissulla. Kaikista vaihtoehdoista Balilla Ubud tuntui rauhallisimmalta sekä myös vehreimmältä.



Tarkoituksena Ubudissa oli lähinnä hengailla, mutta aktiviteetteihin suunniteltiin ainakin Tegallalangin riisipellot, jotka kävinkin läpi aikaisemmassa postauksessa. Ensimmäiset kolme päivää mentiin aika pitkälti sillä hengailu asteella, sillä vesisade yllätti kaikkina päivinä. Ei se mittään, onneksi on allas jossa liplatella, satoi tai ei ja meidän mökki oli myös mukava.



Meidän majapaikka oli noin 3km Ubudin keskustassa, jossa käytiin muutamaan otteeseen jalkapatikalla tai mopedilla kääntymässä. Siellä ne kaikki muutkin ihmiset näemmä oli sillä porukkaa oli kuin pipoa. Ubudiin väenpaljous alkoi aika pitkälti kertyä Eat, Pray, Love elokuvan jäljiltä (jota en itse ole edes katsonut) ja paikasta on tehty todella Ultra Spiritual RawVegan Paradise.


Kävin esimerkiksi paljon kehutussa Alchemy Cafe:ssa banoffee piirakan perässä, mutta käynti osoittautui huvittuneeksi silmien pyörittelyksi. Paikka on siis raaka- ja vegaaniruokaan erikoistunut kuppila, joka on niittänyt suurta suosiota hipstereiden joukossa. Jengillä oli suuria vaikeuksia päästä syömään, kun piti ensin pohtia, mikä juoma näyttäs nyt kaikilta näteimmältä instassa tän smoothiebowlin kaa? Yhdellä perheellä meni vartti että pääsivät syömään kuvaussession jälkeen.


Ubud kiehtoo, koukuttaa, ärsyttää ja hämmentää minua. Vaikkakin yleisfiilis jäi positiivisen puolelle, niin silti käteen jäi myös päälle liimattu teennäinen Ultra Spiritual meininki. On kofeiinitonta kahvilaa, gluteinitonta leipää, vegaaniruokaa, raakaruokaa, hengellistä ruokaa ja namaste jne.  Lisäksi löyty perus joogaa, ilmajoogaa, kilpajoogaa, hotyogaa, mutta beer joogaa en löytänyt. Lisäksi tarjolla oli yksilöllistä hengellistä valmennusta tarjoushintaan 120€/ tunti. Että namaste vaan. Minun hengellinen puoli on ehkä heikko, olen notkea kuin näkkileipä ja ruuassani tykkään eläimistä (sori siitä), joten kaikki tämä ylenpalttinen pöhina oli vähän liikaa. Se mikä minua siis tässä erityisesti rassaa on se, että tämmöinen meininki ampuu niin kauas autenttisuudesta. Blogeissa kehutaan kovasti juuri Ubudin ilmapiiriä; Minulle se tosin tuntui kovin teennäiseltä. Mutta silti, kaikesta rantista huolimatta jotain koukuttavaa tässä paikassa on. Niinkin koukuttavaa, että palasin sinne takaisin loppulomaksi pienen Canggussa vietetyn mutkan jälkeen. God dammit woman, päätä jo tykkäätkö vai et.








Ubud tarjoaa kyllä runsaasti vaihtoehtoja syömiseen ja ajanviettoon. Riisipellot mainitsin jo ja esimerkiksi vaellusreitti Campuhan Ridge Walk alkaa noin kilometrin päästä keskustasta (postauksen ensimäinen kuva onkin sieltä). Pieniä somia kahviloita löytyy mutkaisilta sivukujilta, paikallista äitien tekemää balilaista ruokaa löytyy kun tohtii kysyä. Näistä paikoista lisää myöhemmin. Suosittelisin kuitenkin majapaikan varaamaan matkan päästä Ubudin keskustasta, meteli on päivisin ja iltaisin aika huumaava skoottereineen päivineen.






Eli lopeta se lärpätys, mitä siis oikeastaan jäi käteen:


  • Ubudia ympäröivä luonto ja ympäristö on käsittämättömän kaunista. Keskusta tarjoaa ne kahvit ja tuliaiset, mutta muuten kannattaa keskittyä ympäröivään luontoon. 

  • Koukuttavaa tästä tekee helppous ja hedonistisuus;Ubudissa on kaikille kaikkea. Ei se pilalla ole, riippuu vain mitä etsit.

  • Jos jättää sikseen kaiken turistipöhinän, balilaiset itse ovat käsittämättömän ystävällistä väkeä. Auttamisen tahto on aitoa ja he aidosti haluavat sinun viihtyvän. 

  • Bali Dream resort oli 6/5 - Stay tuned for scenes from the next posting




* Elä suutu. Tämä postaus on kirjoitettu yhteistyössä sarkasmin kanssa. Laita kieli poskeen ja lukaise. 

Ammattijournalisti

Click bait alert! 

Elikkä innostuin suunnattomasti siitä, että sain kunnian tulla siteeratuksi matkailulehti Mondossa! Vaikkakin kyseessä oli tutkimus, mihin osallistun joka vuosi, oli innostus valtava kun huomasin kuinka ISOLLA ja sinisellä sitaattini oli :D Kai tää kuuluu nyt sit niihin elämän pieniin iloihin!




Samaa mieltä olen edelleen ja mitä kylmemmäksi ilma käy, sitä kaihoisammin muistelen tätä viimeisintä trooppista reissua. Siksi hörppäänkin kupposen kahvia Indo -mukista ja mätän suklaakeksejä naamaan. Vietän kahvi hetkeni aina olohuoneen lattialla, koska ergonomia kunniaan.





Uusi Mondo, lukijoiden Top 50 2017 on ilmestynyt jo viime viikolla, itselle tämä tipahtikin kotiin viime perjantaina.

Stay tuned, Bali -oksennusta on vielä tulossa, mm. Ubudista, Changusta sekä matkailijan säästövinkit!

Vinkki Balilla liikkumiseen -My Blue Bird App

Vaikka suosin hyvin pitkälti jalkapatikkaa sekä julkisia kulkuneuvoja, Balilla liikkuminen voi olla älyttömien ruuhkien takia todella turhauttavaa. Bussissa saattaa joutua istumaan toista tuntia 15 km matkalla, eikä julkisia yhteyksiä ole moneen suuntaan. Lisäksi takseissa on hyvin paljon eroja; Toimivaa rehellistä mittaria ei monesti ole ja näin ollen joutuu neuvottelemaan eli inttämään hinnoittelusta, jossa lähes poikkeuksetta kuski voittaa 10-0. Uber on Indonesiassa kielletty, mutta onneksi on paikallinen ratkaisu asiaan eli My Blue Bird appi.



Toimii hyvin samalla periatteella Uberin kanssa eli tilaat kyydin paikasta x paikkaan y ja sinua lähinnä oleva kuski tulee noutamaan. Apista näkee myös näppärästi reitin, hinta-arvion matkalle sekä matkan keston ja osaa ottaa huomioon myös mahdolliset ruuhkat. 

Kun lähdin Canggusta takaisin Ubudiin, sain selkeän suorahkon reitin ja kohtuullisen hinta-arvion matkalle. Päätin lähteä aikaisin aamulla, jottei ruuhkat olisi aivan tolkuttomat. Hyppäsin kyytiin ja huomasin heti, että kuski valitsikin aivan oman reitin matkalle. Istuskelin hetken tutkaillen karttaa ja kun lähdettiin aivan päinvastaiseen suuntaan kun tarkoitus, kyseenalaistin kuskin reitti valinnan. Sain epämääräisiä selityksiä, kuinka tällä reitillä nyt on vaan niin kivat maisemat. Todennäköisesti maisemat olisivat olleet jees + mutta tarkanmarkan naisena mieleni halajasi vain päästä edukkaasti kohteeseen. Koen että myös Ubudissa maisemat ovat luokkaa upia.

Eli siis vaikkakin muut kokemukseni kyseisen palvelun käytöstä olivat moitteettomat, kannattaa kuitenkin suhtautua pienellä varauksella. Lähinnä pidät silmällä karttaa, mihin reitti valikoituu. Toki on myös mahdollista että tiellä on sulku, mutta se on yleensä havaittavissa.

Koin tämän Balilla ihan ekstra käytännölliseksi, toivottavasti tästä olisi apua, mikäli taksin penkkiä täytyy Balilla kuluttaa.



Aussien Kanaria + how cheap can you go?

Pyrin välttämään sitä jokaisen truu trävällerin jargoniaa "tää paikka on ihan pilalla". Kutan kohdalla tuo kortti oli kyllä silti pakko vetää pöytään, murjottaa aussibaarin nurkassa ja paheksua kovasti humalaspäissän pyöriviä turisteja. Kieltämättä jos sut isketään Kutan pääkadulle ja pyydetään kertomaan, missäs päin maailmaa olet, voit arvata kaikkea Kanarian, Thaimaan ja Espanjan välillä. Eipä tuota osaa kertoa. Kuta on helposti paikka, jonka voi ohittaa kokonaan. Se on vähän kuin Bangkokin Khao San Road. 

Ubudin jälkeen siis pysähdyttiin Kahdeksi yöksi Kutalle, lähinnä koska kenttä oli 3km päässä ja matkakumppanin tuli lähtä minua aikaisemmin pois. Hotelli oli ihan jees, ei mikään mind blow varsinkaan kun lähdettiin paratiisista. Koska ei kuitenkaan oltu koskaan käyty kohteessa, niin ajateltiin että käydäänn nyt vilkaisemassa ennenku liitytään valivali -kerhoon. Ja onhan siellä ranta lähellä.

Meren pauhe olikin aikalailla se ainoo kiva juttu alueella. Kun pimeys oli jo laskenut, oli mukava istuskella viilenneellä hiekalla ja kuunnella aaltojen käyntiä.




Noh, jokatapauksessa kun Janne oli lähtenyt jo kotiin oli minulla vielä viikko aikaa keskenäni Balilla. Pari kaveria oli sattumoisin saapuneet Cangguun, joten lähdin suuntaamaan sinne. Lähtiessäni etenemään Canguun päätin leikkiä (reppu)matkoilta tuttua "kuinka halvalla pääseen pääsen perille" leikkiä. Se oli jo käynyt hyvin selväksi että liikenne Balilla on yhtä tukkoa ja odottelua, joten koko matkaa en halunnut taksilla lähtä seilaamaan. Odottelu ruuhkassa maksaa. Tiesin että Kutalta menee bussi ainakin Seminyakiin asti ja sieltä voin loppumatkan ajaksi napata taksin. Selevää säästyä. Ja siksi toisekseen lompakon pohja alkoi pikkuhiljaa paljastua...

Lähin bussipysäkki olikin ihan hotlan vieressä ja onnikka (=oulua, meinaa bussia) kulki parinkymmenen minuutin välein. Ostin piletin Seminyak Squarelle, aikalailla päätepysäkille. 


Matkan turhauttavin osuus oli viimeiset sata metriä itse bussiasemalle, sillä tuo pikku pätkä vei ajallisesti 25 minuuttia! Päädyinkin sitten ottamaan kapsäkin selkään ja marssimaan sen sata metriä takaisin tienposkeen, sillä pääsisin todennäköisesti siten nopeampaa, kuin taksissa istuessa. Ja halvemmalla, tirsk. Hetken hikoilun jälkeen Blue Birdin poika nappas mut kyytiin ja lähdettiin määrätietoisesti United Colors of Balia kohti.

Kuskipoika osasi oikein hyvin perille, matka vei noin reilu puolisen tuntia. Ja avot, olin säästänyt matkakustannuksista ainakin 2/3. Blue Bird app näyttää järkevimmän matkareitin ja tekee myös hinta-arvion matkalle, joka kokemukseni mukaan pitää kyllä hyvin paikkaansa.


Tegalalang Rice Terrace






On keidas Balin ytimessä. Aasian reissuilta haen monasti juuri vihreyttä, palmuja, riisiä ja peltoa. Maisemaa, jota ei perushärmässä koivujen seassa hyttysiltä näe. Riisipellot ovat minulle eksotiikkaa. Riisipellot ja vuoret. Eteenkin näin syksyn väriloiston ( =harmauden) yllättäessä selaan suosikki mestojen kuvagalleriaa, jos vaikka vahingossa c-vitamiinia irtoaisi.

Kuten muuallakin Balilla, väkeä kyllä riittää myös Tegalalanissa. Kumpuilevat riisipellot ovat kuitenkin niin valtavat, ettei väenpaljoutta juuri huomaa. Tai sitten en vaan pistänyt merkille, sillä olin niin vaikuttunut riisistä. Toki tien reunassa on yhtä sun toista ryysykauppaa, mutta jos nämä osaa sivuuttaa, niin itse riisiportaat ovat todella vaikuttavat. 












Käyskentely pellolla on periaatteellisesti ihan maksutonta, mutta näennäisiä tullimiehiä sekä naisia oli ripoteltu tasaisin välimatkoin. Kyseinen maksuperiaate toimi tosi oudosti sillä ukkelit paikoin esti kulun, mikäli et maksanut ja mikäli et tipannut tarpeeksi (?). Mitään hintaa ei siis oltu määritelty. Itse kyllä mielelläni maksan elämyksistä, joten järkevämpi olisi lyödä ihan könttäsumma koko käynnille sen sijaan että hämillään makselet yhelle euron ja toiselle kaks.

Pelloille köröttelee vuokra mopolla noin puolessa tunnissa. Toki myös ohjattuja retkiä järjestetään, mutta itse kuljen mieluummin omatoimisesti ilman aikataulua. Mopo vuokrankin on huokea, noin muutaman euron per päivä. 

Tipsinä pelloille kertoisin että lenkkarit olis olleet huomattavasti käytännöllisemmät kuin flip flopit, mutta luulin edellispäivän myrskyn perusteella että koko paikka olisi yhtä mutavelliä. Ei ollut. Polut on paikoin vaikeahkoa kulkea (eteenkin sateen jäljiltä), joten kunnon kengillä kannattaa varustautua. Joka tapauksessa todella käymisen arvoinen paikka, turisti määrästä huolimatta!











All dem fifty shades of green!

From palelee to Balillee

(Suomessa satoi huhtikuussa räntää kun lähdettiin)

Jetstar lennätteli meidät Singaporesta Balille aamuyön pikkutunteina. Tässä vaiheessa väsykiukku alkoi puskea ulokkeena otsasta ja lennon jälkeinen pönötys ei hehkeyttänyt oloa. Tykkään lentämisestä eri paljon, mutten vieläkään tiedä, miten sais vältettyä sitä pöhöttynyttö oloa, mikä pitkästä matkustamisesta seuraa.





Seuraavana vuorossa oli Indonesian maahantulo muodollisuudet todella sekavan maahantulokortin kera. Sillä ei onneksi ollut mitään merkitystä, sillä ne kerättiin liukuhihnalta pois, eli varmaan kävisi perinteinen acdc abba cd täyttäminen. Raja äijä alko tenttaamaan multa tiukkoja kysymyksiä aikeistani Balilla ja just kun huuli alkoi väpättää hän kertoi vain piruilevan kanssani. Mut kivampi hei näin kun oikeesti joutua pyllistelemään takahuoneessa epäiltynä.

Tästä seurasi reissun ikävin osuus. Uuteen maahan saapuessa väsyneenä maailmanluokan neuvottelut taksikuskin kanssa että monellako oravannahalla pääsee kohteeseen. Jaksoin kaksi kertaa tämän "Oh no my friend too much" ja taidettiin ulkomuistin mukaan päästä n. 400 000 rupiaan. Mikä on liikaa.

Seuraa nippeli-isku;

  • Taksikuskit pyytää yleensä kyydistä Ubudiin n. 500 000 rupiaa (n.33€), mutta jopa n. 250 000 voi päästä hyvillä neuvottelutaidoilla ja reilulla kärsivällisyydellä. Lisäksi useamman neuvon mukaan lentokentältä kannattaa lampsia muutamia askelmia "johonkin suuntaan" josta saa taksin halvemmalla. Ei jaksettu.
  • Kentältä Ubudiin on matkaa noin 35 km, mutta koska Balilla on aamupäivästä iltaan jäätävät ruuhkat, voi matka viedä pahimmillaan jopa 2 tuntia. Sama matka on esim. Cangguun, joten aikaa on hyvä varata siirtymisiin. 

Tunteroisen köröttelyn jälkeen oltiin perillä mestoilla Ubudissa. Ongelmaksi koitui meidän resortin tarkka lokaatio, sillä paikoilla ei näemmä sen kummempia numerokoodattuja osoitteita ole; Vain katuosoite. Rullattiin eestaas pitkää kadunpätkää taksikuskin välillä kysellessä paikallisilta että missäs tarkalleen se Bali Dream Resort on? Päädyttiin nousemaan pois ja etsimään itse.


Täällä sen jossain pitäs olla


Nippelivinkkiä Ubudiin (ja mikse muuallekin Balille) reissaaville;

  • Hotellin, hostellin, resortin osoite ja reitti kannattaa tallentaa vaikka Google Mapsiin tai ladata offline kartta siltä alueelta. Ainakin Ubud on niin täyteen puskettu majoituspaikkoja että kadun varressa voi huolella laskea entten tentteniä ja osoittaa jotain kylttiä. Ehkä joku niistä osuu oikeaan.

Päädyttiin lopulta soittamaan Bali Dream Resortin respaan ja sieltä ystävällinen poika sanoi tulevansa hakemaan meitä. Ihan oikeassa paikassa oltiin ja reippaalla pienellä golf kärryllä meidät noudettiin perille. Meidän resortti olikin päätieltä noin 100 metriä sivukujaa pitkin eteenpäin. 




Ah! Jet lag säännöistä välittämättä reissun ensimmäinen askel oli suunnata meän pikku mökkiin ja vaipua hetkelliseen koomaan. Väsytti liikaa, vanhaksi tullut. Olihan meillä kuitenkin koko reissu aikaa.


Välilaskun Singapore

Matkalla Balille odotti 12 tunnin välistoppi Aasian metropolien helmessä eli Singaporessa. Koska aikaa jatkolentoon oli niin reilusti, meillä olikin huippu tilaisuus käydä käppäilemässä suosikkikaupungissani. Olen kertaalleen käynyt Singaporessa Vietnamin opiskelijavaihdon aikana ja vuosi oli 2013. Kontrasti Vietnamiin oli silloin niin valtava että olin todella vaikuttunut kaikista pilvenpiirtäjistä, vilkkuvaloista, ylenpalttisesta siisteydestä ja arkkitehtuurin mahtiponttisesta brassailusta.







Singaporen välilaskun aikana on parikin vaihtoehtoa käydä tutustelemassa Aasian helmeen. Me lähdettiin ihan reippaasti itsekseen metrolla keskustaan, koska niin, aikaahan meillä edelleenkin oli. Nyt seuraa matkan ensimmäinen nippelitieto thathaa;

  • Koska poistut kentältä maahan, joudut luonnollisesti täyttämään maahantulokortin. Maahantulokorteissa yleisestikin kysytään osoite, jossa aijot punkata. Tässä tapauksessa koska palaat samana päivänä jatkolennolle, kirjoitat osoitteeksi "In Transit". 

Tämän tiedon meille tarjosi reipas kaveri infotiskiltä, mutta toiseen kertaan kysyttäessä eri tiskiltä (ei vissiin tajuttu ekalla), neuvoja ei meitä osannut auttaa. Annamme armoa hänelle, hän oli harjoittelija :) Kuitenkin, nice to know faktana muillekin omatoimisille välilasku kulkijoille. 

Mikäli pitkän lennon jälkeen ei millään huvittaisi lähtä kikkailemaan mitään ylimääräsiä, mutta kuitenkin ihan vähän kiinnostaisi vilkaista kaupunkia, on tähänkin ratkaisu. Changin lentokentältä järjestetään ILMAISIA kaupunkikierroksia (ämpäreitä ei tosin jaeta, höh). 

City Sights kierroksia järkestetään kahdesti päivässä iltasella ja Heritage Tour neljästi päiväsaikaan. Kierrokset täytetään saapumisjärjestyksessä, joten ajelu saattaa lähteä myös ilmoitettua aikasemmin. Näin kävi siis paluumatkalla, eikä kerennyt iltakierrokselle vaikka oli 45 min ennen sen alkua paikalla. Kyseisestä kierroksesta ei siis ole kokemusta, mutta varmasti on kyllä oiva keino tutustua kylillä paikkoihin, jos kentällä kuppaaminen ei napostele. Vertaillaampa vähän;

  • Kaupunkikierrokset ovat ilmaisia, ohjattuja ja tehty pakettina valmiiksi. Kierroksilta ei saa poistua, vaan porukalla lähdetään ja palataan kentälle. 
  • Kun kuleksit keskenäsi kentältä ulos olet toki vapaa menemään ja tekemään mitä lystäät (tosin Singaporessa kaikki on kiellttyä eheh), mutta vastaat luonnollisesti itse kustannuksista. 

Lisätietoa kierroksista löytyy täältä.

Noniin. Maahantulokortti täytetty, immigration jonoon jämptisti ja virkailijan leimojen kautta ulos. Tälleen taas poikkipuolisena aasinsiltana aiheeseen; Riippumatta siitä, minkä valtion rajatarkastuksessa seison, ne on mulle aina kuumottavia. Mikä siinä onki, että vaikka ihan rehtinä suomalaisena olet menossa pällisetelmään paikallisia patsaita, olo on niinku oisit piilottanu enemmänki laitonta kampetta kengänpohjaan. Noh, se siitä.


Paikanpäällä pyörähdettiin vähän business district alueella, jossa yövyin edellisen kerran. Nimensä mukaisesti alue koostuu korkeista taloista ja pankkien logoista. Sit mutka keskustassa ostoskeskusten vilkkuvalojen äärellä. Ja viimeisenä timanttina luonnollisesti suosikkini Gardens by the Bay.


Businessta kerrakseen














Glits n' Glam









Gardens by the Bay








Lopuksi vielä nippelivinkki Changin kentällä välilaskua suorittaville. Eteenkin reippaan lampsimisen jälkeen tämä ryönänen ruuna hihkaisi puhtaasta onnesta, kun lentokentältä löytyi jalkahieronta laitteet. Ja nämäkin ilmaiset. Aamuviiden jatkolentoa Balille odotellessa vietin varmaan pari tuntia koomassa jalkahieronnassa kitkattia syöden. Sama meno jatkui myös paluumatkalla, mutta sipsien kera.

Klo 5.00 irtaantui kone kuopista suuntana Bali - Denpasar.


See You There!




Meitsi

Noniin tervehdys! // 18.5.2017

Laura täällä, 28 -vuotias reissari, jonka aikomuksena on venyttää, vinguttaa ja säästää mahdollimman paljon pennejä empiiristä kulttuuritutkimusta varten, jota myös matkailuksi kutsutaan. Säästän ihan kaikesta, koska parilla eurolla saa ruuan jostain, muutamalla äyrillä lisää yhden yön ekstraa reissuun. 

Olen siis kirjoitellut näitä matkatarinoita vuodesta 2011, ensimmäisestä rinkkamatkasta lähtien. Nuo tekstit löytyy kyllä blogin suosittelulistalta ja ovat hyvin vanhahkon alustan päällä että katsotaan siirtyisikö ne myöhemmin tälle puolelle. Tällöin reissasin Kaakkois-Aasiaa 4kk, jolloin kulkutauti nimeltä matkakuume tarttui, eikä näytä parantuvan. Näistä reissuista inspaantuneena lähdinkin Vietnamiin vaihtoon (joka ei paradoksina ole alunperin todellakaan ollut suosikkimaani), josta tämä blogi sai alkunsa ja keskittyikin hyvin pitkälti siihen. Edelleenkin pidätän oikeuden itselle annettuun Vietnam-expert titteliin, joten kysymyksiä ko. kohteesta voi aina heitellä tänne suuntaan.

Inspiroidun eniten Aasiasta. Epäselväksi ei siis jäänyt että kirjoittelu keskittyy ainakin pääosin matkailupuoleen, mutta toki jos jotakin nasevaa mielenpäälle tulee niin rönsyilen vapaasti muihinkin aiheisiin. Päivän politiikasta nyt olis sanottavaa yks jos toinenkin juttu mutta harkitaan tätä erikseen.

Viimeisin reissu suuntautui loman muodossa Balille, joka oli palkintomatka itselleni. Tarkoituksena surffata, vaeltaa ja ihmetellä että onko tämä Bali nyt kaiken hypetyksen arvoinen. Perille lennettiin metropoli suokkarini Singaporen kautta, josta tarinointi lähtee liikkeelle.

All aboard jne, tervetuloa mukaan!