Sisällön tarjoaa Blogger.

Tegalalang Rice Terrace






On keidas Balin ytimessä. Aasian reissuilta haen monasti juuri vihreyttä, palmuja, riisiä ja peltoa. Maisemaa, jota ei perushärmässä koivujen seassa hyttysiltä näe. Riisipellot ovat minulle eksotiikkaa. Riisipellot ja vuoret. Eteenkin näin syksyn väriloiston ( =harmauden) yllättäessä selaan suosikki mestojen kuvagalleriaa, jos vaikka vahingossa c-vitamiinia irtoaisi.

Kuten muuallakin Balilla, väkeä kyllä riittää myös Tegalalanissa. Kumpuilevat riisipellot ovat kuitenkin niin valtavat, ettei väenpaljoutta juuri huomaa. Tai sitten en vaan pistänyt merkille, sillä olin niin vaikuttunut riisistä. Toki tien reunassa on yhtä sun toista ryysykauppaa, mutta jos nämä osaa sivuuttaa, niin itse riisiportaat ovat todella vaikuttavat. 












Käyskentely pellolla on periaatteellisesti ihan maksutonta, mutta näennäisiä tullimiehiä sekä naisia oli ripoteltu tasaisin välimatkoin. Kyseinen maksuperiaate toimi tosi oudosti sillä ukkelit paikoin esti kulun, mikäli et maksanut ja mikäli et tipannut tarpeeksi (?). Mitään hintaa ei siis oltu määritelty. Itse kyllä mielelläni maksan elämyksistä, joten järkevämpi olisi lyödä ihan könttäsumma koko käynnille sen sijaan että hämillään makselet yhelle euron ja toiselle kaks.

Pelloille köröttelee vuokra mopolla noin puolessa tunnissa. Toki myös ohjattuja retkiä järjestetään, mutta itse kuljen mieluummin omatoimisesti ilman aikataulua. Mopo vuokrankin on huokea, noin muutaman euron per päivä. 

Tipsinä pelloille kertoisin että lenkkarit olis olleet huomattavasti käytännöllisemmät kuin flip flopit, mutta luulin edellispäivän myrskyn perusteella että koko paikka olisi yhtä mutavelliä. Ei ollut. Polut on paikoin vaikeahkoa kulkea (eteenkin sateen jäljiltä), joten kunnon kengillä kannattaa varustautua. Joka tapauksessa todella käymisen arvoinen paikka, turisti määrästä huolimatta!











All dem fifty shades of green!

Ei kommentteja