(Suomessa satoi huhtikuussa räntää kun lähdettiin)
Jetstar lennätteli meidät Singaporesta Balille aamuyön pikkutunteina. Tässä vaiheessa väsykiukku alkoi puskea ulokkeena otsasta ja lennon jälkeinen pönötys ei hehkeyttänyt oloa. Tykkään lentämisestä eri paljon, mutten vieläkään tiedä, miten sais vältettyä sitä pöhöttynyttö oloa, mikä pitkästä matkustamisesta seuraa.
Jetstar lennätteli meidät Singaporesta Balille aamuyön pikkutunteina. Tässä vaiheessa väsykiukku alkoi puskea ulokkeena otsasta ja lennon jälkeinen pönötys ei hehkeyttänyt oloa. Tykkään lentämisestä eri paljon, mutten vieläkään tiedä, miten sais vältettyä sitä pöhöttynyttö oloa, mikä pitkästä matkustamisesta seuraa.
Seuraavana vuorossa oli Indonesian maahantulo muodollisuudet todella sekavan maahantulokortin kera. Sillä ei onneksi ollut mitään merkitystä, sillä ne kerättiin liukuhihnalta pois, eli varmaan kävisi perinteinen acdc abba cd täyttäminen. Raja äijä alko tenttaamaan multa tiukkoja kysymyksiä aikeistani Balilla ja just kun huuli alkoi väpättää hän kertoi vain piruilevan kanssani. Mut kivampi hei näin kun oikeesti joutua pyllistelemään takahuoneessa epäiltynä.
Tästä seurasi reissun ikävin osuus. Uuteen maahan saapuessa väsyneenä maailmanluokan neuvottelut taksikuskin kanssa että monellako oravannahalla pääsee kohteeseen. Jaksoin kaksi kertaa tämän "Oh no my friend too much" ja taidettiin ulkomuistin mukaan päästä n. 400 000 rupiaan. Mikä on liikaa.
Seuraa nippeli-isku;
Tunteroisen köröttelyn jälkeen oltiin perillä mestoilla Ubudissa. Ongelmaksi koitui meidän resortin tarkka lokaatio, sillä paikoilla ei näemmä sen kummempia numerokoodattuja osoitteita ole; Vain katuosoite. Rullattiin eestaas pitkää kadunpätkää taksikuskin välillä kysellessä paikallisilta että missäs tarkalleen se Bali Dream Resort on? Päädyttiin nousemaan pois ja etsimään itse.
Nippelivinkkiä Ubudiin (ja mikse muuallekin Balille) reissaaville;
Ah! Jet lag säännöistä välittämättä reissun ensimmäinen askel oli suunnata meän pikku mökkiin ja vaipua hetkelliseen koomaan. Väsytti liikaa, vanhaksi tullut. Olihan meillä kuitenkin koko reissu aikaa.
Tästä seurasi reissun ikävin osuus. Uuteen maahan saapuessa väsyneenä maailmanluokan neuvottelut taksikuskin kanssa että monellako oravannahalla pääsee kohteeseen. Jaksoin kaksi kertaa tämän "Oh no my friend too much" ja taidettiin ulkomuistin mukaan päästä n. 400 000 rupiaan. Mikä on liikaa.
Seuraa nippeli-isku;
- Taksikuskit pyytää yleensä kyydistä Ubudiin n. 500 000 rupiaa (n.33€), mutta jopa n. 250 000 voi päästä hyvillä neuvottelutaidoilla ja reilulla kärsivällisyydellä. Lisäksi useamman neuvon mukaan lentokentältä kannattaa lampsia muutamia askelmia "johonkin suuntaan" josta saa taksin halvemmalla. Ei jaksettu.
- Kentältä Ubudiin on matkaa noin 35 km, mutta koska Balilla on aamupäivästä iltaan jäätävät ruuhkat, voi matka viedä pahimmillaan jopa 2 tuntia. Sama matka on esim. Cangguun, joten aikaa on hyvä varata siirtymisiin.
 |
| Täällä sen jossain pitäs olla |
Nippelivinkkiä Ubudiin (ja mikse muuallekin Balille) reissaaville;
- Hotellin, hostellin, resortin osoite ja reitti kannattaa tallentaa vaikka Google Mapsiin tai ladata offline kartta siltä alueelta. Ainakin Ubud on niin täyteen puskettu majoituspaikkoja että kadun varressa voi huolella laskea entten tentteniä ja osoittaa jotain kylttiä. Ehkä joku niistä osuu oikeaan.
Päädyttiin lopulta soittamaan Bali Dream Resortin respaan ja sieltä ystävällinen poika sanoi tulevansa hakemaan meitä. Ihan oikeassa paikassa oltiin ja reippaalla pienellä golf kärryllä meidät noudettiin perille. Meidän resortti olikin päätieltä noin 100 metriä sivukujaa pitkin eteenpäin.
Ah! Jet lag säännöistä välittämättä reissun ensimmäinen askel oli suunnata meän pikku mökkiin ja vaipua hetkelliseen koomaan. Väsytti liikaa, vanhaksi tullut. Olihan meillä kuitenkin koko reissu aikaa.
Ei kommentteja