Pyrin välttämään sitä jokaisen truu trävällerin jargoniaa "tää paikka on ihan pilalla". Kutan kohdalla tuo kortti oli kyllä silti pakko vetää pöytään, murjottaa aussibaarin nurkassa ja paheksua kovasti humalaspäissän pyöriviä turisteja. Kieltämättä jos sut isketään Kutan pääkadulle ja pyydetään kertomaan, missäs päin maailmaa olet, voit arvata kaikkea Kanarian, Thaimaan ja Espanjan välillä. Eipä tuota osaa kertoa. Kuta on helposti paikka, jonka voi ohittaa kokonaan. Se on vähän kuin Bangkokin Khao San Road.
Ubudin jälkeen siis pysähdyttiin Kahdeksi yöksi Kutalle, lähinnä koska kenttä oli 3km päässä ja matkakumppanin tuli lähtä minua aikaisemmin pois. Hotelli oli ihan jees, ei mikään mind blow varsinkaan kun lähdettiin paratiisista. Koska ei kuitenkaan oltu koskaan käyty kohteessa, niin ajateltiin että käydäänn nyt vilkaisemassa ennenku liitytään valivali -kerhoon. Ja onhan siellä ranta lähellä.
Meren pauhe olikin aikalailla se ainoo kiva juttu alueella. Kun pimeys oli jo laskenut, oli mukava istuskella viilenneellä hiekalla ja kuunnella aaltojen käyntiä.
Noh, jokatapauksessa kun Janne oli lähtenyt jo kotiin oli minulla vielä viikko aikaa keskenäni Balilla. Pari kaveria oli sattumoisin saapuneet Cangguun, joten lähdin suuntaamaan sinne. Lähtiessäni etenemään Canguun päätin leikkiä (reppu)matkoilta tuttua "kuinka halvalla pääseen pääsen perille" leikkiä. Se oli jo käynyt hyvin selväksi että liikenne Balilla on yhtä tukkoa ja odottelua, joten koko matkaa en halunnut taksilla lähtä seilaamaan. Odottelu ruuhkassa maksaa. Tiesin että Kutalta menee bussi ainakin Seminyakiin asti ja sieltä voin loppumatkan ajaksi napata taksin. Selevää säästyä. Ja siksi toisekseen lompakon pohja alkoi pikkuhiljaa paljastua...
Lähin bussipysäkki olikin ihan hotlan vieressä ja onnikka (=oulua, meinaa bussia) kulki parinkymmenen minuutin välein. Ostin piletin Seminyak Squarelle, aikalailla päätepysäkille.
Matkan turhauttavin osuus oli viimeiset sata metriä itse bussiasemalle, sillä tuo pikku pätkä vei ajallisesti 25 minuuttia! Päädyinkin sitten ottamaan kapsäkin selkään ja marssimaan sen sata metriä takaisin tienposkeen, sillä pääsisin todennäköisesti siten nopeampaa, kuin taksissa istuessa. Ja halvemmalla, tirsk. Hetken hikoilun jälkeen Blue Birdin poika nappas mut kyytiin ja lähdettiin määrätietoisesti United Colors of Balia kohti.
Kuskipoika osasi oikein hyvin perille, matka vei noin reilu puolisen tuntia. Ja avot, olin säästänyt matkakustannuksista ainakin 2/3. Blue Bird app näyttää järkevimmän matkareitin ja tekee myös hinta-arvion matkalle, joka kokemukseni mukaan pitää kyllä hyvin paikkaansa.
Kuskipoika osasi oikein hyvin perille, matka vei noin reilu puolisen tuntia. Ja avot, olin säästänyt matkakustannuksista ainakin 2/3. Blue Bird app näyttää järkevimmän matkareitin ja tekee myös hinta-arvion matkalle, joka kokemukseni mukaan pitää kyllä hyvin paikkaansa.
Ei kommentteja