Koulun penkillä

Noniin, jouluinen tervehdys täältä sängynpohjalta! Käänteinen kulttuurishokki iski vatsatautina, pitää selvästikki palata takasi riisiruokavalioon!

Vaihto on ohi ja kotia päin oon tulossa (valitettavan) varmasti, mutta asiaa riittää vielä muutaman tekstin verran. Pitäskö mun uhrata yks kirjotus sille, minkä takia oikeestaan olin Vietnamissa! 

Henkilökortti pidätyskuvan kera

Kouluhan loppu jo lähes kaks kuukautta sitten, joten vähän jälkijunassa tulee, haha. No eli koulu, missä opiskelin on Foreign Trade University ja huhut kertoo että pitäis olla suhteellisen arvostettu yliopisto. Koulu alkoi jo elokuun viides ja valitsin neljä kurssia (eli kaikki mitä Oamk vaatii) ekaan jaksoon. Kurssit oli International Relations, International Trade Policy, International Business ja villinä korttina General Psychology (koska se kuulosti helpolta). Eli hyvin kansainvälisiä ollaan.

Jokaista kurssia oli kahdesti viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Se mihin oli äärimmäisen vaikea oppia, enkä oikeestaan koskaan sitä handlannu, oli se että päivän eka tunti alkoi klo 6.45! Kahdeksaltaki on hankalaa olla hereillä. Kahdesti viikossa mulla oli nuita "ennen sian pieremää" tunteja, mutta täällä on tosi yleistä että porukka rehellisesti vetelee hirsiä tunneilla. Eikä luennoitsija puutu asiaan.

Become one with the book

Opettaja Vietnamissa onkin kuningas. Kaikki nousevat seisomaan, kun opettaja astuu luokkaan, eikä hänen tarvitse itse valmistella mitään, sitä varten on class monitor. Hän avaa tietokoneen, laittaa slidet valmiiksi, varmistaa että mikissä on patterit/akku täynnä ja hoitaa myös luokan nimenhuudon. Ihan ekalla luennolla Legal and Ethical Issues in Business kurssilla (minkä heitin pois juurikin sen luennon jälkeen) tää meidän naisluennoitsija otti kyllä kaiken ilon irti omasta luvallisesta avuttomuudestaan, kun class monitorin täytyi tulla vaihtamaan tiedostoista uudet PowerPoint -slidet kesken kaiken. Eihän sitä nyt herranisä viitti rannetta rasittaa. Nainen piti myös 40 minuutin kahvitauon. Ja mulla loppu kärsivällisyys.

Opettajan sana on usein myös laki, eikä oppilailla ole juurikaan oikeutta kritisoida tai olla eri mieltä. Rankkoja mielipiteitä ja erityisesti hallitukseen tai ylipäätään Vietnamiin kohdistuvaa kritiikkiä pitää välttää, muuten joutuu hankaluuksiin. Siksi harvoin oppilaat sanovat tunneilla mielipiteitään, vastaukset koostuvat lähinnä ulkoa päntätyistä tietoiskuista kirjoista. 

Tunneilla itessään meno on aika villiä. Äänen taso hipoo välillä jo kriittisiä lukuja. Nää on tosi äänekkäitä johtuen osittain kielestäkin. Lisäksi nämä Vietnamin parikymppiset on kulttuurillisistakin syistä tosi paljon lapsellisempia, kuin me muut. Tunneilla leikitään, pelataan ja hihitellään ja jutellaan pojista. Ainakin osittaisena syynä on se, että täällä on suotavaa mennä nuorena (noin parikymppisenä) naimisiin ja eteenkin perinteisten arvojen perheistä tulevilla henkilöillä ei ole sallittua olla esiaviollisia suhteita. Poliittisen korrektisti ilmaistu. Välillä tuntuu että kouluun tullaan etsimään sitä tulevaa kumppania. Täytyy kyllä silti rispektiä antaa siitä, että Vietnamissa kyllä opiskellaan tunteella. Paikalliset lukee monisatasivusia kurssikirjoja niinku Cosmoa. 

Tentit olikin sitten ihan perseestä. Kurssikirjat saatto olla parhaimmillaan 900 sivuisia ja sisältää todella laajoja asiakokonaisuuksia. No mutta tentithän oli kuitenkin m o n i v a l i n t a -tenttejä. Mitä helv..! Kuka nyt tässä vaiheessa elämä tekee lopputentistä monivalinnan. International Relations kurssi sisälsi tosi paljon historiaa, erityisesti sodista. No nykyään tulen aina muistamaan, että Westphalenin sota loppu 1648 koska se meni ACDC ABBA CD -tekniikalla oikein. Yks parhaimpia kysymyksiä oli, että missä YK:n kappaleessa mainitaan jokin turvallisuuspoliittinen asia. Vaihtoehdot 1. Chapter I, 2. Chapter II, 3. Chapter IV, 4. Chapter VI... ??? Ja minun pitää tietää tämä koska? Se tentti meniki suhteellisen penkin alle.

Muuten oli kyllä ihan mielenkiintoinen, joskin välillä turhauttava, mutta kuitenkin opettavainen kokemus. Osa kursseista ja luennoitsijoista oli älyttömän hyviä, osa taas ei. Turhauttava siksi, että vaikka muuten Vietnamissa kaikki asiat ovat hyvin joustavia, koulun byrokratia ei. Tenttipäivämäärät ovat juuri niin kiveenhakattuja, että vaihtaminen on mahdotonta. Opiskelijan puolelta. Opettaja saakin vaihdella päivämäärää juuri niin kuin lystää. Tässä taannoin kuulin tarinan, jossa eräs opiskelija joutui perumaan Lontoon matkansa, koska tenttipäivämäärä oli vaihdettu yhtäkkiä viikolla eteenpäin. Joulukuu mahtaa olla poikkeus, sillä moni vaihtari haluaa jouluksi kotiin. Tällöin luennoitsijat joustavat jonkin verran tenttipäivämääristä.

Dresscodesta vielä sen verran että itse koulupukua ei ollut, mutta rajotuksia kyllä. Polvet ja olkapäät tuli peittää, eli ei shortseja eikä toppeja, ei släpäreitä tai rikkinäisiä ja nuhjuisia vaatteita. Muistan elävästi yhen ekoista koulupäivistä, kun mulla ei ollu vielä mopoo ja bussipysäkille oli 20 minuutin  kävelymatka auringossa. Lämmintä oli +38 C, oli pitkät housut ja pitkähihanen paita päällä ja voitte kuvitella kuinka hemaiseva oli kun pääsin kouluun... Pikkuhiljaa meiltä kyllä ripotteli vaatetusta vähemmäksi, eikä siihen vaihtareiden osalta kyllä kukaan puuttunu.

Täysin asiaton vaatetus (olkapäät ja polvet näkyy, kauhistus)

Pyöräparkki. Ihan niinkö Oamkissa.

Hyvillä mielin kuitenkin lähin tuolta ja jälkeenpäin ajateltuna kaikki kuitenkin lopulta suttaantu. Asioiden toimiminen niin koulussa, kuin  monessa muussakin suhteessa täällä päin on asennoitumisesta kiinni. Avoimella mielellä ja kärsivällisyydellä pääsee hyvinkin pitkälle. International Officen mimmit tekee hyvää työtä ja auttaa kaikessa, mitä mieleen tulee. Hyvät muistot jäi!

Huh ja myös hirveesti tekstiä :D