Sisällön tarjoaa Blogger.

Kulttuurieroja

Ihmisiin on ihana tutustua. Ja olen 24-vuotias sosiaalinen, avoin, kaikinpuolin hellyyttävä ja tulen toimeen kaikken kanssa jaada jaada, mitäs sinne työhakemuksiin aina kirjotetaan. Mutta entä sitten kun niitten kaikkien kanssa ei aina tule toimeen?

Meidän kämpässä asuu siis kuus henkilöä edustaen kolmea kansallisuutta. Espanjaa, Ranskaa ja Los Finlandosia tietenki. Sen lisäksi vaihtariporukan joukossa on saksalaisia, kaks ruåttalaista ja kaks korealaista. Yhteiselo on suurimmaksi osaksi mukavaa, mutta välillä tulee oltua omassa huoneessa ovi kiinni ja jos nälkä tulee, pitää ensin kuunnella onko reitti selvä ja keittiö tyhjä muusta porukasta. Tähän väliin vois hyräillä "Olen suomalainen".

Se onki ollu välillä muille hirveen hankalaa ymmärtää, että on ihan normaalia olla ovi kiinni hiljaa omassa huoneessa :D Esimerkiksi muutama viikko sitte tän talon likat tuli kysyyn varovasti multa, että onko Maritalla kaikki ok, kun se on huoneessa ja se ei lähteny meän kans syömään tänään. Eikä viimeviikollakaan parina päivänä. WTF :D Joo, se on ihan ok, ei sillä hätää oo. Me ollaanki ruottalaisten avustuksella päädytty siihen ovelaan lopputulokseen, että kun ei laita huoneen ovea kokonaan kiinni, vaan jättää semisti raolleen, se osoittaa että hengissä ollaan ja vähintäänki puolisosiaalisia!

No mut se siitä hehheh osuudesta, sillä se mikä mua on täällä ärsyttäny, on se, ettei osa porukasta oo millään viittiny ottaa selville mitään paikallisesta kulttuurista. Mikä on Aasiassa ylipäätäänki hyvin erilainen, mitä kotona. Täällä ystävällisyys, rauhallisuus ja erityisesti hymy on ensisiaisen tärkeää. Ei se, että aletaan kiukuttelemaan, kun riisin mukana on porkkanaa "ku hyi mää en tykkää" tai vedetään puutarha nenään ku asia ei yhellä selittämällä ihan aukea paikalliselle torimummolle, jonka englanninkielen taito loppuu helouseen. Täällä on oikeesti saanu välillä hävetä muiden käytöstä, sillä kun yks törttöilee, se leimaa koko porukan. Aasiassa on nimenomaan tärkeää, ettei "menetä kasvojaan". Tämä tarkoittaa esimerkiksi negatiivisten tunteiden panttaamista. Ja se toimii myös niin päin, että kun onnistut räyhämään vietnamilaiselle, sekä sinä että räyhäyksen kohde menettävät kasvonsa.

Välillä jurppii uskomattoman paljon tällanen, "nää on niin paljon tyhmempiä kö me" -asenne.  Kitistään ja ruikutetaan siitä ku asiat ei mee niinku kotona. No shit Sherlock, kato ku hima on nyt vähän kaukana. Tiiäkkö jos ei tykkää ni lentokenttä on tuolla päin, ei kukaan pakota täällä olemaan. Ei se ole paikallisten tehtävä mukautua meidän kulttuuriin, vaan sen on nimenomaan toisinpäin. Täällä on välillä epäloogista epäjärjestelmällisyyttä ja kaaosta. Keep calm and deal with it.

Josta pääseekin sopivana aasinsiltana siihen jännään asenteeseen, mikä taas meillä suomalaisilla on itseämme kohtaan. Monesti kuulee sanottavan, että "kun hävettää olla suomalainen". Miksi? Ehkä meidät tunnetaan vähän viinaanmenevänä mettäkansana ja vähän sivistymättöminä juntturoina, mutta se nyt on lähinnä jokaisesta itestä kiinni, millaisena esittelee itsensä. Ylipäätään verrattuna moneen muuhun kansallisuuteen, suomalaiset osaavat ottaa toiset huomioon, ovat rauhallisia ja kohteliaita. Ehkä ollaan hiukka hiljaisia, mutta täällä se on ainakin hyve. Tottakai yksilöllisiä eroja on aina kansallisuuteen katsomatta ja kuningas viina vaikuttaa useasti käytökseen, mutta näihin lopputuloksiin minä oon päätyny. Oikeesti on tosi jees olla suomalainen.

Mullon semisti huono aamu tänään, mutta ainaki tuli asia ymmärretyksi. Välillä ärsyttää. Jopa täälläkin.

Haleja ja nallekarkkeja kaikille!

Ei kommentteja