Sapa!

Täällä taas! Alive and living.

Ja vuorella!

Tehtiin tuossa pari viikkoa takaperin retki Sapaan, tuonne pohjoisen turistikeskittymään! Vietnamin pakollinen nähtävyys, jonka ihan oikeastikin halusin nähdä, rysä tai ei.

Vuoristoisella alueella viljellään erityisesti riisiä, ja juuri nämä viljelysmaat ovat näkemisen arvoisia. Lisäksi alueella asustaa useampi värikäs vähemmistöheimo: Hmongit, Daot, Gieayt, Muongit ja jne jne. Hmongeja on juurikin Sapan ympärillä eniten ja meilläkin oli ekana päivänä oppaana kyseiseen heimoon kuuluva nainen. Mutta palaamme siihen kohta.

Lähdimme matkaan 12 hengen lössillä neuvostohenkiseltä Hanoin asemalta itäblokkityylisellä yöjunalla kohti Lao Caita. Matkaa oli noin jotakuinkin 250 km, mutta junalla se vei noin kahdeksan tuntia. Hiljaa hyvä tulee. Me oltiin varattu kaks kuuden hengen luksushyttiä. Luksus siksi että meillä oli (vahingossa) pehmeät penkit ja ilmastointi. Halavemmat hytit oli loppu. Joten maksettiin herraisä noin 14 euroo Vietnamin Rautateille niistä oloista.

Junan vaunussa, ompi tunnelmaa

Konnarillaki oli meno päällä.

Seuraavana aamuna viiden aikoihin saavuttiin hyiseen Lao Caihin. Pohjosessa alkaapi olla jo kylmä tähän aikaan ja uskokaa tai älkää, Sapassa sataa talvella lunta (Vietnamissa lunta??). Minulla nyt ei ole niin järin suuri hinku nähdä sitä, mutta se sateleepi vasta alkuvuojesta. Meille oli onneksi varattu privaatti minibussi meidän tunteroisen matkaa varteen itse kylille.

Hotlalla suoritettiin virallinen huonelottoarvonta ja onnetar nykäs minut ja Maritan samaan huoneeseen! Päästiin molemmat tutustuun paremmin uuteen tuttavuuteen. Hehe. Pari tuntia otettiin lepiä ja ostettiin heti porukalla 17 km trekki vuoristoon. Meitä tosissaan opasti pakallinen Hmong heimoon kuuluva naishenkilö plus tyrkyttäjä crew, jotka yritti puoli matkaa myydä meille kaikkea kankaista ja huiveista helyihin hiluihin. Ärsyttäviä tai ei, tää reissu oli taas yks parhaimmistoa ikinä näkymien puolesta!

Hmong leidejä

Vuorenvallotus

Seuraavana päivänä lähettiin taas jahtaamaan vesiputouksia. Edellisen päivän ryhmäretken seurauksena porukka hajaantu usiampaan pienempään tekemään kukanenki mitä lystää. Minä ja neliä muuta otettiin helpoin kortti käyttöön, eli autokuski ja valamisretki parille vesiputoukselle. Meijät kuskattiin perille ja saatiin haahuilla aikamme putouksilla. Komeitahan ne oli.

Para-para-paradise

Vietettiin iltaa siellä sitte paikallisessa pubissa, Mountain Barissa, jota oli asiakkaat saanu kivasti sitte ite sisustaa piirustuksillaan omista maistaan. No eihän siellä luonnollisesti Suomea näkyny, niin heittäydyttiin Maritan kanssa tekotaiteellisiksi. Tadaa!

Käytiin  myös koputtamassa Kiinan ovella. Eivät piästännä sissään.

Siellä se Kiina näkkyy.

Kyllä meni Sapan maisemat top kakkoseen ikinä nähdyistä! Moni ei niin mehustunu niistä kuin minä, mutta mulle nuo vuoret ja laaksot oli kyllä reissujen parhaimmistoa! Kuvat ei luonnollisesti anna oikeutta oikeille maisemille, mutta osviittaa sinne päin. Bueno !