Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Muutama sana koti-ikävästä.




Joku viisas joskus kertoi, että jos Shanghaissa on tylsää niin silloin vika on itsessä. Totta toinen puoli, mutta mitä sitten kun koti-ikävä iskee niin puristavasti, ettei mikään määrä vilkkuvaloja, tapahtumia, wontoneita tai muuta hedonismiä voi kuitata sitä kaipuuta mitä Suomea, perhettä ja ystäviä kohtaan voi tuntea.

Se vanha kiinalainen mies, jolla on kokovartalo tuulipuku päällä tuo yhtäkkiä mieleen isäni, joka samantapainen tuulipuku päällä hakkaa halkoja Iin mökillämme. Vähitellen nenään hiipii mökkinuotion tuoksu ja olen saaressa. Mökin takaa lähtee suoraan metsäkaistale, jonka läpi käveltyä löytää lammelle, johon kiteytyy suomalainen luonto; Hiljaisuus, puhtaus, metsän tuoksu.

Havahdun hetkellisesti taas todellisuuteen, kun sähköskootteri kiitää varpaiden edestä. Eksyn helposti omiin ajatuksiini.

Lähimarkettiin astuessa ensimmäisiä näkyjä on pystyssä sojottavat kananvarpaat ja kuivatut possun naamarit. Luit oikein. Voi kuinka Prismaa ja loputtomiin jatkuvia jugurttihyllyjä voi tulla ikävä. Ja Bull Mentulaa lainatakseni; "Oispa rahkaa".

Kotikatua tarpoessa ympäristön täyttää räkivien äijien syleksintä, torikokousta pitävät vanhat rouvat ja puhelinzombeina kävelevä nuoriso. Viimeinen ei tosin taida poiketa juurikaan kotosuomesta. Parvekkeilla näkyy sulassa sovussa kuivumassa olevia alushousuja sekä lihakimpaleita.

Olen nostalgiaan taipuvainen, täytyy myöntää. Koti-ikävän iskiessä se kuitenkin ruukaa olemaan hallaa sielulle, sillä muistojen tulva vie helposti kotiin kaiken kivan ja tutun äärelle.

Tänään en juokse itseäni pakoon, enkä rynni viihteen äärelle. Tänään ikävöin. Jonkin ajan päästä voin taas nauttia juuri niistä vilkkuvaloista, kummallisesta kiinalaisesta logiikasta ja yllätyksiä sisältävistä ruuista, joita tänne on tultu hakemaan.

<3 Laura

The Great Wall of China




Ni hao!

Laiskan kirjoitustauon jälkeen on aika palata viime viikonlopun tunnelmiin, jolloin matkustin kaverin kanssa Pekingiin tarkoituksena nähdä nyt ihka livenä paljon puhuttu Kiinan muuri. Plus toki muut perinteiset Pekingin turistikohteet. Skippaan jo itseasiassa tässä kohtaa Pekingin ja keskityn kokonaan muuriin, sillä itse kaupungista en lopulta ollut kovin innostunut. Paitsi meidän viiden tähden Park Hyatt hotellista, josta lisää myöhemmin (kunhan vähän elvistelen..)


Täytyy myöntää että lähdin aika köyhin odotuksin liikenteeseen. Runsas matkustaminen on aiheuttanut sellaisen ensimmäisen maailman(luokan) ongelman että harvoin enää vaikutun sen suuremmin mistään. Kaikki temppelit ja kivikasat on jo nähty, mitäpä uutta nuissa nyt olisi. Muuri nyt sattuu olemaan sillä ämpärilistalla, mitä Kiinaan tullessa on käytävä läpi. 


Oh ja kuinka väärässä olinkaan! On vaikea selittää tekstillä sitä tunnetta, kun on tarponut puolisen tuntia ylöspäin, nähnyt vilaisuja muurin reunasta ja lopulta seisoo sen päällä. Se hetki kun näkee, kuinka pitkälle muuri jatkuu ja kuinka korkeilla rinteillä se kulkee. Hiljaiseksi ja nöyräksi vetää, sen voin kertoa. Paras ratkaisu oli se, kun päätimme omatoimisesti lähteä muurin kunnostamattomalle osuudelle. Käytännössä missään ei ollu kieltokylttiä, joten kiipesimme vartiotornista polulle, joka vei muurin villiintyneelle osuudelle. Tämä oli ihan loistava ratkaisu, sillä saimme olla lähes koko reitin keskenämme. Vain muutamia yksittäisiä vaeltajia tuli reitillä vastaan. Muuri on tältä osuudelta rehevöitynyt ja osittain romahtanut. Sitä pystyy kuitenkin kulkemaan pitkänkin matkan eteenpäin. 







Muurille pääsee useammasta eri aloitus kohdasta. Badaling on ehdottomasti suosituin sillä sieltä aloittaa noin 3/4 kaikista turisteista. Me valitsimme Mutiaynun, joka onkin vaatimattomasti toiseksi suosituin aloitus. Huhut kuitenkin kertoivat, että turistien määrä olisi mikään kovin vallaton, sillä kaksi viikkoa aikaisemmin ollut Golden Week (Kiinan kansallispäivä + kuluva viikko) on vetänyt jo suurimman osan porukasta. 

Muurille on monta reittiä Pekingistä. Voi ostaa kiertomatkan, johon yleensä kuuluu nouto hotellilta, aloitus valitsemastaan muurin kohdasta, päivä kiertelyä oppaan kanssa ja kotiinkuljetus. Voi myös huitoa Pekingistä taksin itselleen, jolloin kuskin kanssa neuvotellaan hinta ja se kuinka kauan hän odottelee perillä parkissa. Hinta-arviot ovat netin mukaan noin 500 - 800 rmb. Halusimme lopulta päästä helpolla, joten buukkasin meille kuskin päiväksi, hintaan 850 rmb. Hintaan kuului nouto hotellilta, 8h aikaa muurilla (ei opasta) ja vienti takaisin hotellille. Meidän reipas ja nauravainen kuski hoiti meille vielä lipun oston (noin 60rmb), joten homma hoitui mainiosti. 

Kiinan muurista voi lukea sivutolkulla tekstiä ja kuvia voi katsoa tuhansittain. Kiinan muuri on kuitenkin sellainen, joka täytyy kokea tajutakseen sen vaikuttavuuden. Edelleen olo on epätodellinen ja muurilla seisoskelu ylhäisessä yksinäisyydessään saa olon mitättömäksi sittiäiseksi. On vaikea käsittää, kuinka aikoinaan on muuri on saatu pystyyn vuorien rinteille kantamalla yksi kivi kerrallaan ylös. Toki rakentamisen yhteydessä heitti henkensä arviolta miljoona kiinalaista. 

En aio paasata muurin historiasta sen kummemmin, sen kertoo noin satatuhatta eri sivua interwebissä. Muutaman hupi faktan aion lisätä, sillä muuri alkoi kiehtoa minua suunnattomasti kun patsastelimme keskenään kivien päällä, jotka olivat satoja vuosia vanhoja.

  • Vesikourut muurille on rakennettu siten, että valuva vesi laskeutuu Kiinan puolelle. Tällä estettiin se, ettei kasvusto alkanut kasvamaan muurille, jota pitkin viholliset olisivat voineet kiivetä. Kyllä nää on kaikkea ajatelleet!

  • Tutkijoilla kesti pitkään selvittää, miten kiinalaisten käyttämä laasti on saatu niin kestäväksi, että se pitää tänäkin päivänä kiviä yhdessä. Vastaus; riisi. Tulkinnasta riippuen on käytetty ilmaisua "sticky rice" tai "rice powder" mutta yhtälailla nokkelaa. Kaikkeen se riisi taipuukin.

  • Kiinan muuri ei näy avaruuteen. Piste. Sen vaikuttavuutta se ei latista millään tavalla, mutta tämä huhu pyörii edelleen villisti blogeissa. 

  • Iso osa muurista on jo tuhoutunut tai kulunut pois. Turisteille suunnatut muurinpätkät ovat viimeisen päälle restauroitu ja siloteltu, mutta mikäli mahdollista, kannattaa pyrkiä käymään myös kunnostamattomilla osuuksilla. Ne ovat minulle kiehtovinta osaa The Muurista. 

Vielä loppukaneettina lausahdus lontooksi, joka kuvaa kokemustani täydellisesti;
They don't call it great for nothing.